Kuningattaren ruudut

Oli jälleen se aika keväästä, jolloin uuttera ainejärjestönuori - tai tässä tapauksessa järjestönaavaparta - sai tilaisuuden ja velvollisuuden kantaa kortensa kekoon jauhopeukaloimalla myyjäisiin mahdollisimman läskin ja mehevän näköisen leivonnaisen. Niin, on lähes tutkitusti todistettu tosiasia, että mitä muhkeamman ja kalorikyllästetymmän näköinen on tekele, sitä takuuvarmemmin se kokonaisuudessaan häviää myyjäistiskistä puoleenpäivään mennessä nälkäisten opiskelijoiden ja professorien vatsoihin. Tämänkertaisen pellileivokseni valuvan lötkö päällinen takasi suosion. ;)

Löysin alkuperäisreseptin mainiosta Lunni leipoo-blogista. Pakastimestani kaivautui esiin ainoastaan yksi pieni rasiallinen kotipuutarhan vadelmia, joten jatkoin marjakimaraa viime syksynä poimimillani mustikoilla. Pohjan isoa leivinjauhemäärää ei kannata kummastella yhtä kulmien kurtistusta pidempään, sillä näin pohjasta tulee ilmava ja kuohkea. Sinistä ja punaista, tällä ohjeella syntyy siis kuningatarversio!

Kuningattaren ruudut (n. 30 palaa)


Pohja:
3 munaa
3 dl sokeria
200 g voita
8 dl vehnäjauhoja
1 rkl leivinjauhetta
4 dl maitoa
150 g (1-2 dl) pakastevadelmia
150 g (1-2 dl) pakastemustikoita

Kuorrutus:
200 g Philadelphia-tuorejuustoa
6 dl tomusokeria
1 rkl vaniljasokeria
150 g pehmeää voita


Pinnalle:
kookoshiutaleita

Vaahdota munat ja sokeri huolella kuohkeaksi - vaahto on sopivaa, kun tippa pysyy sormenpäässäsi valumatta. Yhdistä toisessa kulhossa jauhot ja leivinjauhe, siivilöi kuivat aineet varoen vuorotellen jäähtyneen voisulan kanssa. Kippaa lopuksi taikinaan maito kevyesti sekoitellen.

Vuoraa syvä uunivuoka leivinpaperilla ja kaada taikina siihen. Ripottele pinnalle jäiset marjat ja paista 200 asteessa n. 25 minuuttia. Anna valmiin pohjan jäähtyä rauhassa huoneenlämmössä.

Valmista päällinen sekoittamalla kaikki ainekset keskenään - saadaksesi kuohkean lopputuloksen kannattaa käyttää apuna sähkövatkainta. Kun kuorrutus on tasaista rakenteeltaan, levitä se pohjan päälle. Ripsottele pinnalle kevyelti kookoshiutaleita; voit käyttää myös strösseleitä tai vaikka valkosuklaaraastetta. Kun päällinen on inasen viileässä jähmettynyt, leikkaa paloiksi.

Vihreä kasvispannari

Mieleni tekisi melkein nimetä tämä pannukakku "kasvisprässiksi": niin vekkulilla tavalla uunista putkahtanut lopputulos muistutti puutarhurisiskoni muinoin koulutyönään keräämiä näytteitä kesäniityn väriloistosta, jotka littaantuivat painon alla kaksiulotteisen hauraaksi kokoelmaksi löydetyistä ja tunnistetuista lajeista. Tämä prässi oli tosin yksipuolisen vihreä, mutta herkullinen paitsi ulkonäöltään myös maultaan!

Vihreä kasvispannari

2 munaa
8 dl maitoa
2 dl (täysjyvä)vehnäjauhoja
2 dl sämpyläjauhoja
1 tl suolaa
1 valkosipulinkynsi
50 g rasvaa
1 dl pakastenokkosta/-pinaattia sulatettuna
1 pienehkö kesäkurpitsa
300 g parsakaalia
1 ruukku tuoretta korianteria
1 dl juustoraastetta

Päälle ripaus parmesan-juustoa

Riko kulhossa kananmunien rakenne, vispaa joukkoon puolet maidosta ja kaikki jauhot, suola sekä puristettu valkosipulinkynsi. Lisää loppu maito ja sulatettu pakastenokkossose. Jos käytät pinaattia, lisää lehdet vasta pannaritaikina pinnalle. Lisää lopuksi juustoraaste ja puolet sulatetusta rasvasta. Voitele loppurasvalla leivinpaperoitu korkeareunainen uunipelti ja kippaa taikina vuokaan.
Raasta kesäkurpitsa karkeaksi raasteeksi - itse käytin juustohöylää. Pieni parsakaali pikkuruisiksi kukinnoiksi ja pehmennä keittämällä pienessä kasarissa muutama minuutti. Huuhtele ja pätki korianteri. Ripottele kasvikset taikinan pinnalle ja paista 225 asteessa puolisen tuntia. Murustele pinnalle parmesania ja leikkaa jäähtyneenä paloiksi.

Jogurttiaateloitu juures-kikhernecurry

Vegetaristisesta tottumattomuudestani kertoo karusti se tosiasia, että joskus haahuillessani työ-/koulupäivän jälkeen marketin käytävillä maha mouruten, ilman paperista oikeaa kättäni eli kokoamaani reseptileikekirjaa tulee minun helposti väsättyä jotain sekalaista papupataa, joka syntyy muutamasta purkista kikherneitä ja kidneypapuja sekä pussillisesta pakastevihanneksia. Ei tällaisessakaan keitoksessa toki välttämättä mitään vikaa ole, mutta maailmassa on niin triljoonittain kiinnostavia reseptejä, että toivoisin voivani heiluttaa soppakauhaa mahdollisimman monen erilaisen ohjeen äärellä.

Tämä papupatamainen curry on kuitenkin hieman jalostetumpi versio arkipikaruuastani. Olen useammin kuin kerran tilannut intialaisessa tai nepalilaisessa ravintolassa kasviscurrya, jonka samettinen pehmeys ja ihana happamuus on jäänyt kangastelemaan mieleeni. Vasta tämän keitoksen ja sattuman kautta tajusin nuo padat aateloineen "salaisen" ainesosan: turkkilaisen, paksun maustamattoman jogurtin. Hapan maitotuote taittaa mausteisen voimakkuuden lempeästi, tästä ei papupata juuri parane!

Parantumattomana juuresfriikkinä oli tähänkin keitokseen tietysti ujutettava vähän porkkanaa ja lanttua. Pakastimeni viimeisen nokkosrasian käytin myös viherryttämään pataa - uutta hivenainepommisatoa odotellessa. ;)

Juures-kikhernecurry

2 rkl oliiviöljyä
2 sipulia
2 valkosipulinkynttä
1 tl juustokuminaa
1 tl jauhettua korianteria
1 tl kardemummaa
1 tl currya
ripaus chilijauhetta
1 tetra tomaattimurskaa
4 dl vettä
1 kasvisliemikuutio
2 porkkanaa
lohko lanttua
1 nippu parsakaalia
1 tlk kikherneitä
2 dl pakastenokkosta soseena tai pussillinen pakastepinaattia
3 dl turkkilaista jogurttia

Kuori ja hienonna sipulit. Kuullota sipuleita ison kasarin pohjalla kuumentamassasi öljytilkassa ja lisää mausteet huolellisesti sekoittaen. Kippaa joukkoon hautumaan tomaattimurska, vesi ja liemikuutio ja anna porista sillä välin, kun kuorit ja hienonnat juurekset pieniksi paloiksi sekä pilkot parsakaalin kukinnontyngiksi. Lisää juurekset ensin, parsakaalit vähän myöhemmin ja hauduta viittä vajaa kypsiksi miedolla lämmöllä - tähän menee parisenkymmentä minuuttia. Valuta ja huuhtele vielä kikherneet ja kumoa mukaan keitokseen yhdessä sulatetun nokkosen kanssa. Sekoita lopulta joukkoon jogurtti, mutta varo keittämästä pataa enää.

Appelsiini-vaniljajuustokakku

 

Olen vähän kyllästynyt hyydykekakkuihin. Murusteltuani Digestive-keksejä atomeiksi ja varsinkin liotettuani kymmeniä ja taas kymmeniä (ällöjä) liivatelehtiä venyvän pehmeiksi tulin siihen tulokseen, että jo riittää - leivon aidon, jenkkityylisen juustokakun, joka paistetaan uunissa kuohkeaksi. Ensimmäinen kokeiluni kolmisen viikkoa sitten oli kyllä jokseenkin kelvollisen makuinen, mutta kiireissäni siirsin kakun jäähtymään ulos pakkaseen ja se lässähti täysin muistuttaen ulkonäöltään lähinnä maksalaatikkoa... :D

Yksi harjoituskierros tuotti onneksi sentään tietotaitoa. Tästä kakusta voin tunnustaa olevani jo vähän ylpeä, sillä se muistuttaa erehdyttävästi alkuperäisreseptinsä, Yhteishyvän uusimman ruokalehden esikuvaa - ruokakuvaamisen kiiltolakkatodellisuudessa se lienee ihan kiitettävä saavutus. ;) Koska lähikaupastani ei löytynyt appelsiinituorejuustoa ja vannon muutenkin alkuperäisen Philadelphian nimeen juustokakuissa, sovelsin ohjetta melko roimalla kädellä. Ranskankerman korvasin vaniljarahkalla ja appelsiinin makua lisäilin tuorepuristetun appelsiinimehun muodossa.

Olin todella positiivisesti yllättynyt, miten vaivatonta tehdä ja varsinkin mainion makuista on uunissa paistettu juustokakku - lyö mennen tullen laudalta hytisevät liivatesiskonsa!

Appelsiini-vaniljajuustokakku

Pohja:
150 g margariinia
3 rkl sokeria
1 kananmuna
3½ dl vehnäjauhoja

Täyte:
2 rs maustamatonta tuorejuustoa
(Itse käytin täysrasvaista Philadelphiaa)
2 appelsiinin mehu puristettuna
1 prk vaniljarahkaa
4 kananmunaa
1 dl sokeria
2 tl vaniljasokeria
3 rkl perunajauhoja

Aloita voitelemalla irtopohjavuuan reunat ja pingottamalla pohjalle leivinpaperi. Valmista pohjataikina vaahdottamalla sähkövatkaimella margariini ja sokeri kevyelti vaahdoksi. Lisää muna ja vispaa vielä hetki. Sekoittele varovammin lopuksi joukkoon jauhot. Painele taikina vuuan pohjalle ja reunoille: kaulimalla ensin taikina pyöryläksi tasainen levitys saattaa olla helpompaa.

Notkista tuorejuusto kulhossa ja lisää joukkoon puristettu appelsiinimehu. Mittaa joukkoon muut täytteen ainekset ja sekoita huolellisesti tasaiseksi. Kaada täyte pohjan päälle ja paista kaakku 175 asteessa 50 minuuttia. Anna kakun vetäytyä rauhassa ennen tarjoilua - parhaimmillaan se on lähes viileänä ja vasta seuraavana päivänä.

Sieni-kasvishyrrät

Käsityöjaoksemme kokoontuminen luonani antoi minulle jälleen mieltä kipristelevän tilaisuuden hyysätä muita ja plärätä läpi kokeilemattomia reseptejä keittokirjoista. Alunperin äitini kirjahyllystä ahkerasti pihistetystä ja myöhemmin ihan omaksi luovutetusta Kaarina Roinisen mainiosta keittokirjasta "Maukasta ruokaa kotikeittiöstä" löytyi kutkuttavan oloinen Sieni-kasviskierteiden ohje. Pakkaseni uumenista löytyi vielä yksi rasiallinen syksyn kangas- ja karvarouskusatoa, mutta toki nämä hyrrät voi täyttää herkkusienilläkin. Vieroksun siinä määrin yletöntä puhdistetuilla vehnäjauhoilla sohlaamista, että korvasin desin ja desin jauhoista ruisjauhoilla sekä grahamjauhoilla - maku muistuttikin selvästi enemmän piirasmaista leipää kuin pullaa. ;) Tuore persilja on ohjeessa ihan ehdoton, sitä ei kannata korvata kuivatulla!

Sieni-kasvishyrrät

Taikina:
2 ½ dl kädenlämpöistä vettä
25 g hiivaa
1 tl suolaa
1 dl kauraleseitä
½ tl valkosipulijauhetta
1 dl grahamjauhoja
1 dl ruisjauhoja
3-3½ dl vehnäjauhoja
½ dl öljyä


Täyte:
2 dl ruskistettuja sieniä
1 iso sipuli
3 porkkanaa
1 ruukku persiljaa
½ tl suolaa
rouhaisu mustapippuria myllystä
2 dl juustoraastetta

Voiteluun munaa, pinnalle seesaminsiemeniä.

Mittaa kulhoon hanasta kädenlämpöistä vettä, murusta ja liuota hiiva siihen. Lisää suola, leseet ja valkosipulijauhe. Sekoittele taikinaan aluksi nuolijalla jauhot, ja öljyn lisäämisen jälkeen tyrkkää kädet seokseen alustaaksesi huolella loput jauhot. Kohota taikina rauhassa lämpimässä paikassa.

Valmista täyte hienontamalla sipulit ja kuorimalla ynnä raastamalla porkkanat. Pehmennä kasviksia ja sieniä tilkassa öljyä. Siirrä pois liedeltä, mausta ja lisää hieman jäähtyneeseen seokseen persiljasilppu. Kauli kohonnut taikina suorakaiteen muotoiseksi levyksi ja levitä tasaisesti täyte sen pinnalle - yläosaan kannattaa jättää pieni täytteetön kaistale, jottei sisällys pursua rullattaessa ulos. Ripottele vielä pinnalle juustoraaste ja rullaa alhaalta alkaen levy kääretorttutyyliin. Leikkaa rulla kolmen sentin paloiksi ja siirrä ne pellille lappeelleen, leikkauspinta ylöspäin. Voitele hyrrät vielä kevyesti munalla ja ripottele pinnalle seesaminsiemeniä. Paista 15 minuuttia 225 asteessa.

Tyylillä köyhäilevä papusoppa

 

Helsingin Sanomien ruokasivuilla oli taannoin ihana pieni kainalojuttu, jossa hifistelygastronomiaan ja huippuviineihin parkkiintunut ruokatoimittaja paljasti nerokkaan arkiruokapelastuksensa nimeltä "Tomaatti-papukeitto". Vaikka tutkinkin ruokasivut aina huolella, on minua jo tovin ärsyttänyt niiden paikoittainen etääntyneisyys meistä tavallisista ruuanlaittajista, joille villisikapaisti tai koostumukseltaan täydellinen paté eivät tarjoa kovin suurta inspiraatiota ruuanlaittoon. Tämä keitto oli kuitenkin kuvattu nokkelasti säilykepurkissa ja toimittaja muisti sekä kuvatekstissä että reseptissä mainita, miten mahdottoman huokea, mutta erinomainen soppa tässä onkaan. Tammikuussahan tunnetusti kuuluu kiristellä säkin suuta ja kukkaronnyörejä, joten minäkin päätin virittäytyä jälleen nälkäpäivätunnelmiin ja saksin reseptin lehdestä talteen.

Alkuperäiseen reseptiin lisäsin yhden sipulin, sillä sellainen jääkaapista löytyi ja mieleni teki. Lisäksi lorautin huoletta melkein etikoitunutta laatikkoviinijämääni kattilaan: punkun ja tomaattimurskan yhdistelmä ei koskaan petä ja etikkainen maku häviää haudutettaessa. Koska kikherneet ovat mielestäni parempia kuin valkoiset pavut, vaihdoin toisen purkin niihin, mutta keiton voi tehdä myös kahdesta tomaattikastike-valkopapupurnukasta.

Tästä reseptistä taisi tulla minunkin uusi leijonannälkäisten arki-iltojeni pelastaja: keitto porisee valmiiksi puolessa tunnissa ja mitään varsinaista pilkkomistakaan ei tarvita: riittää, kun viitsii linkuttaa purkkikaupalla tölkkejä auki. ;)

Tomaatti-papusoppa

2 rkl oliiviöljyä

2 tl currya
2 tl paprikajauhetta
2 tl jauhettua inkivääriä
1 tl rakuunaa
ripaus chiliä

1 isohko sipuli

2 tlk tomaattimurskaa

½ dl punaviiniä

1 tlk valkoisia papuja

1 tlk kikherneitä

2 dl ruokakermaa
(suolaa)

Tarjoiluun raejuustoa ja hyvää leipää.

Kuumenna oliiviöljy kattilassa pirskahtelevaksi ja lisää ripeällä tahdilla mausteet. Sekoita huolella ja jatkuvasti, etteivät mausteet pala pohjaan - lämpötilaa kannattaa myös laskea välittömästi öljyn kiehuessa. Lisää hetken kuluttua hienoksi hakkelukseksi pilkottu sipuli ja sekoittele huolella. Lisää sitten tomaattimurska ynnä viini ja kuumenna kiehuvaksi. Kun olet hauduttanut keitosta tarpeeksi, ota kattila liedeltä ja soseuta soppa sauvasekoittimella hienojakoiseksi. Kaada joukkoon lopuksi pavut ja kerma, sekoita ja kiehauta. Mikäli keitto on makuusi suolatonta, varista joukkoon vielä hitunen suolaa.

Linssi-kasvis-pastavuoka

Tänäisen köökkitekeleeni taustatarina on tuttuakin tutumpi: tiedossa on päivä omassa yksiöyksinäisyydessä yöpöydällä mulkoilevien tenttikirjojen vuoksi. Jotain hyvää, suhteellisen simppeliä ja tietysti mielellään edullista purtavaa olisi siis saatava virkistämään tieteellisiä faktoja ahmivan opiskelijan tomumajaa.

Olen jo pitkään yrittänyt saada luovilla tavoilla kulutettua kuiva-ainekaappini massiivisia pastavarastoja. Kekoa olen koonnut aina Ranskan Alppeja myöten ("Ei Suomesta varmasti saa tricolor-jättisimpukkapastaa, eihän!") ja paikoin pussiröykkiöt ovat tulla syliin kaappia penkoessani, joten päätin tänään hieman keventää kuormaa tekemällä pastavuokaa. Löysin Google-rundin päätteeksi taas uuden, hienon blogi-tuttavuuden, Chocochilin, jonka kattavien vegaanireseptivalikoimien uumenista paljastui juuri passelisti minun kaappivalikoimiini soveltuva linssi-pastavuoka. Artisokansydämiä en tosin uskonut lähi-Salestani löytyvän, joten korvasin ne puna- ja purjosipulilla, paprikalla ja kapriksilla. Vuuan päälle ja väliin raastoin punaleima emmentalia, joka antoi voimakkuudellaan mukavasti makua.

Ja kyllä, sain mitä tilasin: melko nopeasti valmistuvan ja muhkean mehevän vuuan, josta syödä koko loppuviikko!


Linssi-kasvis-pastavuoka

n. 150 g (täysjyvä)pastaa
(minulla oli "Chifferi Rigati"-luomumakaroneja)
1 isohko sipuli
1 punasipuli
1 pienehkö purjo
3 valkosipulin kynttä
1 punainen paprika
2 dl punaisia linssejä
1 prk kapriksia
500 g tomaattimurskaa
1 dl punaviiniä
1 kasvisliemikuutio
1 tl ranskalaisia yrttejä
rouhaisu mustapippuria myllystä
n. 50 g emmental-juustoraastetta
oliiviöljyä pannulle & vuoan voiteluun


Ryhdy ensin kasvisten pilkkomispuuhiin: kuori ja hienonna sipulit pieneksi hakkelukseksi, kuori ja purista tai hienonna valkosipulinkynnet. Pese, puhdista ja kuutio paprika. Pese huolellisesti varsinkin latvapuolesta purjo ja halkaise ynnä hienonna se. Kuumenna öljy pannulla ja kippaa ensiksi kuullottumaan kaikki sipulit (kelta-, valko-, puna- sekä purjosipulit). Kun sipulit ovat hieman päivettyneet, lisää joukkoon paprikakuutiot.


Anna tiristä hetki ja huuhtele sillä välin muutamaan otteeseen linssit. Kaada ne joukkoon ja lisää välittömästi tomaattimurska, punaviini sekä kaprikset. Sekoittele tasaiseksi ja asettele joukkoon vielä sulamaan kasvisliemikuutio. Linssit turpoavat ja imevät vettä kypsyessään, joten lisäile muutaman minuutin välein desin verran vettä kerrallaan, kunnes linssit tuntuvat kypsiltä - tähän menee n. 10 minuuttia. Mausta pannu vielä yrteillä ja pippurilla ja napsauta levy pois.


Raasta vielä juusto ja keitä pasta runsaassa, suolalla maustetussa vedessä al denteksi. Voitele kevyesti laakea uunivuoka ja lado sitten kerroksittain pastaa, juustoraastetta ja kasviskastiketta niin, että aloitat kastikkeesta ja päälimmäiseksi tulee juustoraastehuntu. Muhevoita vuokaa vielä uunissa 175 asteessa 15-20 minuuttia, kunnes juusto on saanut viehkon, vaaleanruskean värityksen.


Kuten kaikki uunivuuat, tämäkin on ihan yhtä hyvää - jollei jopa parempaa - vielä seuraavana ja sitä seuraavanakin päivänä. ;)