Fetapiiras paahdetuilla paprikoilla

Ystävättäreni istuutui glögikupposen ääreen kanssani ruotimaan meitä ja muita ja maailmaa, ja halusin leipoa iltaa varten jotakin suolaista makean juoman vastapainoksi. Suolainen, mutta raikas piirakka tuntui parhaalta vaihtoehdolta ja lumoonnuin välittömästi Lettupannun mainiosta paprikapiirakasta, jossa paprikoille ja sipuleille annetaan lyhyt lämpöhoito uunissa ennen piirakkaan päätymistä. Uuni paitsi pehmensi kasvikset myös toi tavallista paremmin esille niiden makeahkon ja pehmeän maun. Glögin vastapariksi halusin piirakkaan lisää rehtiä suolaisuutta, joten nopean tuumimisen jälkeen koppasin kaupassa koriini tetran fetaa. Korvasin myös osan maidosta ruokakermalla, ja pohjasta taas tuli tulipunainen tomaattipyreen vuoksi. Pohjataikinan kokoamisjärjestystä muovasin vielä inasen sovinnaisemmaksi. ;) Hauska resepti, kokeilkaahan!

Pohja:

50 g margariinia
1/3 dl vettä
1 kananmuna
1 dl tomaattipyrettä
1 dl kaurahiutaleita
1 ½ dl (täysjyvä)vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
½ dl leseitä


Päälle:
3 paprikaa
1 iso sipuli
3 valkosipulinkynttä
oliiviöljyä
200 g fetaa/salaattijuustoa
1 dl ruokakermaa
½ dl maitoa
2 kananmunaa
1 tl ranskalaisia yrttejä
mustapippuria
suolaa

 Napsaise aluksi uuni 200 asteeseen. Huuhtele, puhdista siemenistä ja puolita paprikat sekä kuori ja viipaloi sipulit. Asettele leivinpaperoidulle uunipellille paprikat leikkuupinta ylöspäin sekä kuorimattomat valkosipulit ja sipuliviipaleet lappeelleen. Sivele hitunen öljyä kasvisten pintaan ja tyrkkää pelti uuniin 20 minuutiksi.

Kun kasvikset paahtuvat uunissa ehdit mainiosti valmistaa pohjataikinan. Sulata margariini ja kumoa se kulhoon veden, munan ja tomaattipyreen kanssa. Vatkaa tasaiseksi. Mittaile kuivat aineet toiseen kulhoon ja sekoita keskenään, lisää sitten "märkiin aineksiin" ja sekoita nopeasti suunnilleen tasaiseksi. Painele pohjataikina kevyesti öljyttyyn piirakkavuokaan ja esipaista pohjaa 200 asteessa viisi minuuttia.

Kun kasvikset ovat kärvistelleet vaaditut parikymmentä minuuttia uunissa, anna niiden hiukan jäähtyä ja pilko sitten paprikat ja sipuliviipaleet pienemmiksi. Kuori paahtunut valkosipuli ja muserra kulhon pohjalla. Kippaa kulhoon myös maito, kerma, munat ja mausteet ja vispaa sekaisin. Asettele esipaistetun pohjan päälle ensin sipulit, sitten paprikat ja fetajuusto ja kaada lopulta tasaisesti komeuden päälle nesteseos. Kypsennä piirasta vielä uunissa 20-30 minuuttia, kunnes piiras on täysin hyytynyt ja kasvikset pinnalla ovat saaneet väriä.

Omenainen kasvissosekeitto

Välillä tuntuu, että elän talvet pelkillä keitoilla. Erityisen usein tulee haksahdettua soseversioihin - samettinen pehmeys ja loputtomat varioimismahdollisuudet hivelevät sekä makuhermoja, että mielikuvitusta. Tänään sovelsin reseptivihkooni aikoja sitten liimattua Yhteishyvän ruokalehden versiota, jonka silmiinpistävän kirkkaan keltainen väri johtuu kurkumasta. Tällä kertaa osasin olla varovaisempi mausteen kanssa, sillä edelliskerralla sitä käsitellessäni keitinliemi värjäsi patalappuni pysyvästi keltaisiksi!

Ohjeesta tulee ronskin kokoinen kattilallinen, josta riittää apetta useammallekin ruokailijalle tai päivälle.

6 perunaa
4 pienehköä kotimaista omenaa
500 g kukkakaalia
2 rkl öljyä
2 (kukkurallista) tl kurkumaa
8-10 dl vettä
1 dl suolakurkkuja viipaleina
1 rs yrttimaustettua tuorejuustoa
hitunen pippuria, ripaus suolaa


Kuori ja lohko omenat ja potut. Huuhtele kukkakaali ja pieni se kukinnoiksi. Mittaa öljy isohkon kattilan pohjalle ja kuumenna ritiseväksi. Sirottele sitten pohjalle kurkuma ja sekoittele hetki, jotta mausteen maku voimistuu. Nostele kattilaan vihannekset ja kääntele, kunnes keltainen väri on levinnyt suunnilleen tasaisesti kasviksiin. Anna kattilallisen hautua noin viitisen minuuttia, kunnes lisäät päälle veden ja hetken kuluttua viipaloidut suolakurkut. Kiehuta kasviksia n. 15 minuuttia tai kunnes ne ovat kypsiä. Kaada varovasti vesi suurimmalta osin talteen ja soseuta vihannekset sauvasekoittimella. Kun sose on sileää, lisää tuorejuusto ja tämän jälkeen vettä niin paljon, että keitto on makuusi sopivan paksuista. Mausta lopuksi pippurilla ja suolalla. Ripottele tarjoiltaessa keiton pinnalle kurpitsansiemeniä.

Tillillä ryyditetty nokkoskeitto

Ensihangen kunniaksi päätin kääntää asiat ylösalaisin ja tarttua varhaiskesän vehreimpiin makuihin pakastimeni nokkossoseen muodossa. Vihreän langan reseptiarkistoa seuloessani törmäsin kiinnostavaan nokkoskeitto-ohjeeseen, johon tuli perinteisten nokkosen ja maidon lisäksi fetaa, puntti tilliä ja pussillinen herneitä. Mausteeksi sain jälleen kerran valuttaa kattilaan ruuan kuin ruuan kruunaavaa hunajaa. Lopputulos oli kuohkea, aavistuksen makea ja todella herkullisen vihreä keitto, jossa maistui selvästi niin nokkonen kuin tillikin!

n. 2 dl puhdistettua, ryöpättyä ja soseutettua nokkosta
2 rkl öljyä

1 suuri sipuli
½ dl (täysjyvä)vehnäjauhoja
7 dl kauramaitoa
2 dl kaurakermaa
1 ps pakasteherneitä
200 g fetaa tai salaattijuustokuutioita
2 tl hunajaa
1 tl suolaa
1 tl kirveliä
muutama rouhaisu mustapippuria myllystä
1 puntti tilliä
1 rkl sitruunamehua

Kuumenna isohkossa kattilassa öljy ja kuullota siinä hienoksi silputtu sipuli. Ripottele sipulihakkeluksen päälle jauhot ja sekoita voimakkaasti, jotta helposti kattilan pohjaan kärventyvät jauhot eivät pääsisi liikaa ruskistumaan. Mittaa sitten kattilaan maito ja kerma ja vähennä lämpöä. Kun keitos kiehahtaa, voit lisätä sulatetun nokkossoseen, kohmeiset herneet ja kuutioidun fetan. Mausta liemi hunajalusikallisilla, suolalla, kirvelillä (tai vastaavalla kotoisalla yrtillä) ja rouhimalla myllystä pippuria. Kiehauta jälleen pikaisesti ja soseuta sitten huolellisesti sauvasekoittimella - mitä pidempään jaksat keittoa soseuttajalla vispata, sitä kuohkeampaa siitä tulee. Silppua lopuksi tilli - jätä pois kovat ja paksut kannat -  ja lisää se sitruunamehun kanssa kattilaan. Tarkista maku ja suolaa tarvittaessa.

Tämä on täydellistä pakkaspäiväkeittoa kyljessään mehevää ja jyväisää vaaleaa leipää!

Sieni-ruusukaalipannu ja juuresmuussi

Edeltäneen viikonlopun ohjelmassa oli jälleen ruuanlaiton ympärille kieputettua laatuaikaa ja näin ollen pilkkomista, freesaamista ja soseuttamista yksissä tuumin. Olen männävuosina ihastunut syvästi herkän sympaattisiin ruusukaaleihin, joiden maku on hauskalla tavalla selvästi kaalimainen, mutta kuitenkin miedompi ja hitusen makeampi. Kun pakastimen perukoilta käteen osui vielä viimeinen rasiallinen syksyn suppilovahverosatoa, päätimme käristellä ruusukaalin seurana pannulla sieniä ja maustaa kasvikset roimasti kookosmaidolla. Reseptivihostani löytyy loistelias ruusukaali-limekookospannu, joten en voinut taaskaan vastustaa kiusausta ja kookoksen pehmeän kermaista kutsua. Etelän hedelmä ja täkäläisten männikköjen tummanpuhuva vahvero istuivat kuitenkin yllättävän hyvin samalle pannulle!

Kylkeen keittelimme ja muussasimme syksyn juuresrepertuaarista kotoista juuresmuussia. Ruusukaalipannun resepti on sovellettu Härkäpapua sarvista-kirjasta.

Sieni-ruusukaalipannu

1 iso sipuli
2 tl öljyä
rasiallinen pakastettuja suppilovahveroita
500 g ruusukaaleja
1 tl suolaa
½ tl mustapippuria
3 tl siirappia
1½ rkl kuivattuja yrttejä, esim. Provence
1 tlk kookosmaitoa

Huuhtele ruusukaalit, napsaise irti tarvittaessa huonot uloimmat lehdet ja halkaise neljään osaan. Kuori ja hienonna sipuli. Kuullota sipulia pannulla öljyssä hetki ja lisää ruusukaalipalat. Kääntele kasviksia pannulla, kunnes ruusukaalit ovat ruskettuneet hienoisesti. Kippaa sekaan sulatetut sienet ja sekoittele pannua viitisen minuuttia. Rouhi sitten sekaan pippuri, sirottele suola ja ripsottele päälle yrtit. Sekoita vielä joukkoon siirappi. Anna pannun hautua hetki ja lisää sitten kookosmaito. Väännä liesi kevyelle tulelle ja anna kasvisten imeä vielä viitisen minuuttia makua kookoksesta.

Juuresmuussi

Juuressosetta varten huuhtele, kuori ja lohko kuutisen keskikokoista muussiperunaa, yksi lanttu ja pari porkkanaa. Tiputtele palat kattilan pohjalle ja täytä vedellä juuri juurespalojen pinnan yläpuolelle. Kiehuta kypsiksi, kaada keitinvesi lähes kokonaan pois ja survo haarukalla tai tehosekoittimella mahdollisimman hienoksi - tosin mielestäni juuresmuussiin kuuluvat ainakin pienet porkkanasattumat... ;) Kuumenna esim. mikrossa kaksi desiä maitoa ja kaada yhdessä voinokareen kanssa kattilaan. Sekoita tasaiseksi ja lisää pari ripausta suolaa.

Punajuuri-sinihomejuustovuoka

Kotimaisten juuresten valloitusretken johdosta kauppakassiini tarttui myös kilo punajuuren mukuloita. Olin tätä ennen useampien juuresmaanikkojen taholta kuullut huhuja punajuuren ja Aura-juuston täydelliseksi tituleeratusta makuliitosta, joten lähdin pidemmittä puheitta sovittamaan näitä kahta samaan, pitkään uunissa hautuvaan pataan. Kärsimättömälle kuorimaveitsen käyttäjälle punajuuret olivat paikoin pitkäveteisen pieniä, ja toki juures sotki puisen leikkuulautani verenpunaiseksi, mutta mukulat ylittivät jälleen maullaan kaikki odotukseni ja muistikuvani, joten olen valmis antamaan punajuurelle anteeksi alkuhankaluudet. ;)

Halusin padasta hiukan tavanomaista ruokaisamman, joten lisäsin pyttyyn myös roimasti meiramilla ja ranskalaisilla yrteillä maustettua, esikeitettyä tummaa soijarouhetta. Rouhe imi mehevästi makua punajuurista, ja kokonaisuutena tämä potti ylitti kaikki odotukseni: erityisesti padan punaan piiloutuneet sinihomejuustosattumat veivät kielen mennessään, ja mausteena käyttämäni hunaja korosti punajuuren makeahkoa makua oivasti.

Pataan:

n. 700 g punajuuria
3 dl tummaa soijarouhetta
6 dl vettä + kasvisliemikuutio
2 tl jauhelihamaustetta
2 tl meiramia
2 tl ranskalaisia yrttejä
1 sipuli
öljyä
80-100 g sinihomejuustoa
2,5 dl kaurakermaa
2 rkl juoksevaa hunajaa
3tl timjamia

Kuori punajuuret ohuelti ja keitä kokonaiset mukulat kypsiksi - aikaa tähän menee n. 45 minuuttia könttien koosta riippuen. Jäähdytä juurekset näpit kestävään lämpötilaan ja viipaloi puolen sentin paksuisiksi.

Mukuloiden kypsymisen aikana voit valmistaa soijarouheen. Kiehauta vesi ja liemikuutio ja mittaa kattilaan soijarouhe. Porisuta viitisen minuuttia, kaada ylimääräinen neste pois ja mausta yrteillä ja jauhelihamausteella. Kuullota silputtu sipuli kevyesti pannulla ja sekoita rouheeseen.

Yhdistä pienessä kulhossa kaurakerma, hunaja ja timjami. Öljyä kevyesti kannellinen uunivuoka. Lado pohjalle kerros viipaloituja punajuuria, sitten soijarouhetta ja murusteltua sinihomejuustoa ja lorauta vielä päälle tilkkanen kermaseosta. Toista sama proseduuri uudelleen ainakin nelisen kertaa tai kunnes vuoka on kukkuroillaan. Ripsottele pinnalle vielä hitunen timjamia ja valuta halutessani muutamia noroja hunajaa. Asettele kansi komeuden päälle ja tyrkkää uuniin 200 asteeseen noin tunniksi.

Sienitäytteiset kaalikääryleet

 Useamman vuoden jahkailun ja empimisen jälkeen rohkaisin viimein mieleni ja tartuin kaaliruokien kuninkuuslajiin, kaalikääryleisiin. Olin ennen urakkaa siinä käsityksessä, että kääryleet ovat paitsi suuritöisiä myös jotenkin hankalia valmistaa. Katinkontit! Kun minulla oli vielä riuskaotteinen herrasmies nostamassa puolentoista kilon kaalikerää kattilan kiehuvasta vedestä, ei valmistuksessa tapahtunut mitään dramaattista saatika aivonystyröitä hiertävää. Tällainen käsityöläismäinen puuhastelu oli mielestäni pelkästään hauskaa - ja kääryleiksi paketoituneet kaalinlehdet tyrmäävän maukkaita!

Poimin syksyn neljännen ja viimeisen, melko pieneksi jääneen sienisadon takuuvarmasta suppilovahverometsiköstä viime viikolla, joten kääryleet saivat sisuksiinsä sieni-ohratäytteen. Resepti on (yllätys!) Härkäpapua sarvista - keittokirjasta. Päätin tosin olla siinä määrin niuho kirstunvartija, että sovelsin ohjetta savoijin-/kiinankaalin sijaan tavalliseen käärylekaaliin, joka on hinnaltaan selvästi huokeampaa. Kääryleet voi toki tehdä tavallisestakin valkokaalista, mutta tällöin lehden kääntely paketiksi on hieman vaivalloisempaa.

kuoreksi:
1 ½ kg painoinen käärylekaali

täytteeseen:
1 dl ohrasuurimoita
3 dl vettä
vajaa ½ liemikuutio
1 isohko sipuli
rasiallinen pakastesieniä, kuten suppilovahveroita
2 rkl rypsiöljyä
2 tl kuivattua meiramia
2 tl ranskalaisia yrttejä
suolaa ja pippuria myllystä


kääryleiden valeluun:
1 dl kaurakermaa
½ dl siirappia


Huuhtele kaali ja poista uloimmat huonot lehdet. Kaalin keittämiseen tarvitset melko ison kattilan - itse käytin kuusilitraista. Täytä puolilleen vettä ja molskauta kaali kellumaan kattilaan. Napsauta liedelle tuli ja anna kaalin porista kattilassa vartin verran, kunnes uloimmat lehdet näyttävät
väljentyvän kerän puristuksesta ja ovat muutenkin muuttuneet pehmeämmiksi. Nosta kaali varovasti kattilasta ja leikkaa uloimmat 15-18 lehteä irti. Varo silpomasta lehtiä, jotta täytteet eivät uunissa päädy kääryleistä karkuteille. Laita pienentynyt loppukaali takaisin kattilaan ja keitä toinen vartti. Kaada lopulta vesi pois ja pilko kaali melko hienoksi hakkelukseksi.

 Kaalin vielä köllötellessä kattilassa kypsennä ohra liemikuution kera pienessä kasarissa. Kuori myös sipuli ja sulata sienet. Kuumenna öljy pannulla ja kuullota sipulia siinä viitisen minuuttia, lisää sitten sienet ja hetken kuluttua hienonnettu kaalin ydin. Kääntele pannulla hetki ja kumoa joukkoon kypsä ohra ja mausteet. Sekoita tasaiseksi ja napsauta liesi pois päältä.

Ohenna lehtiruoteja leikkaamalla vaakatasossa sivallus ruodista pois. Aseta sitten lehti alustalle ylösalaisin ("kuperaan", maljamaiseen asentoon) ruoto itseäsi kohden. Nosta lehden pohjalle pari ruokalusikallista täytettä ja kääri paketiksi.

Asettele vieriviereen leivinpaperoidulle uunipannulle ja sivele kääryleiden pintaan kerma-siirappiseosta.
Paista ensin 225 asteessa kymmenisen minuuttia, jotta kääryleet saavat väriä ja alenna sitten lämpötilaa 175 asteeseen. Kypsennä vielä n. 30-40 minuuttia.

Näiden kääryleiden kyljessä maistui tietysti itsepoimituista puolukoista survottu sose, lehmänmaitojuusto ja salaatti sekä palanpainikkeena Laitilan Kievarin tumma Tuomas. Oijoi!

Omena-kauratorttu

Ainejärjestöllämme oli syksyn ensimmäiset myyjäiset, ja minulla oli näin ollen mitä mainioin ja yleishyödyllisin tekosyy kokeilla jotain vänskää reseptiä. Olen puolihuomaamattani ottanut syksyn ruokamissioksi kaikkien Härkäpapua sarvista-kirjan reseptien testaamisen joko sinällään tai hieman sovellettuna. Tämä resepti on melko lailla täysin kyseisen kirjan kirjoittajien käsialaa.

Etikan lisääminen pohjataikinaan saattaa kuulostaa epäilyttävältä, mutta vaikken kummoinen kemisti olekaan, olettaisin sillä olevan jotain tekemistä kohotusaineena käytetyn soodan kanssa. Valmiin leivonnaisen maku oli jälleen kerran kuitenkin mitä mahtavin - varsinkin vaniljakastikkeella valeltuna!





Pohja:
3 dl speltti-/grahamjauhoja
1 tl ruokasoodaa
1 tl vaniljasokeria
½ dl sokeria
½ dl rypsiöljyä
½ dl siirappia
1 dl (kaura)maitoa
0,75 dl vettä + 1 tl etikkaa

Sekoita kuivat aineet keskenään. Lisää öljy, siirappi, maito ja veteen mitattu ja sekoitettu etikka. Pyöräytä ripeästi suunnilleen tasaiseksi. Kaada taikina voideltuun piirasvuokaan.

Täyte:

kolme keskikokoista kotimaista omenaa
muutama teelusikallinen jauhettua kanelia

Kuori ja viipaloi omput ohuvalti. Asettele viipaleet pohjataikinan päälle esim. säteen muotoon ja ripsottele päälle kanelia. Paista uunin keskiosassa 200 asteessa viitisentoista minuuttia.

Kuorrutus:
½ dl (kaura)maitoa
1 dl kaurahiutaleita
½ dl sokeria
½ dl öljyä

Mittaa kuorrutuksen ainekset kattilaan ja kiehauta nopeasti. Älä hauduttele seosta kovin pitkään, etteivät kaurahiutaleet lähde puuroutumaan. Omani meni hiukan jo liisterimäiseksi ja levittäminen oli hitusen kinkkisempää. ;) Sudittuasi kuorrutuksen tortun päälle paista kaakkua vielä parikymmentä minuuttia tai kunnes pinta on hyvin ruskettunut.

Puolukka-omenahillo

Päätin viimein astua hilloajien kunniakkaaseen rivistöön tällä puolukka-omenasoseella. Noukin yhdessä äitini kanssa lokakuun alussa pari ämpärillistä jo kuuran kevyesti puraisemia puolukoita, joista osa päätyi kattilaan porisemaan kotipihan omenalohkojen kanssa. Vaikka sain myöhemmin kuulla mitanneeni kattilaan (mahdollisesti?) muutaman desin ylimääräistä nestettä, tuli soseesta niin mehevän väristä ja samettisen sileää, että kehtasin viedä purnukallisen tuliaisiksikin. Maustehysteerikkona halusin vängätä tähänkin reseptiin jotain jännittävää: muutamaa ohjetta yhdistelemällä kattilassa omenojen ja marjojen seassa keikkui lopulta kanelitanko ja teelusikallinen inkivääriä.

1 litra puolukoita
10 pienehköä, kotimaista omenaa
5 dl vettä
5-7 dl (hillo)sokeria
1 kanelitanko
1 tl inkivääriä

Kuori ja lohko omenaiset. Kiehauta vesi ja lisää marjat, omenat sekä mausteet. Keittele rauhallisella tulella kannen alla n. 10-15 minuuttia, kunnes omenalohkot alkavat uhkaavasti mössööntymään. Näillä kohdin kaiva kaapin perukoilta esiin suppilo ja puhdas pullo: tällä vesimäärällä saat mahtavan vitamiinipitoista ja syvän punaista puolukka-omenamehua ylimääräisestä nesteestä! Saatuasi talteen suurimman osan nesteestä lisää kattilaan sokeri ja poristele hilloa sekoitellen vielä viitisen minuuttia. Poista kanelitanko, surraa tarvittaessa sauvasekoittimella sose hienoksi ja purkita puhtaisiin tölkkeihin/rasioihin. Mikäli pakastat hillon, voit käyttää myös tavallista sokeria.

Äitini tyrskähteli puhelimessa ihailtuani hilloamiseni sivutuotetta, upean kirpeän makuista mehua: "Hilloon kuuluu laittaa vain ihan pieni tilkka vettä, ei mitään puolta litraa! Ilmankos sinun kattilasi pohjalla lillui..." Virkkoi äiti mitä tahansa, mutta minusta hillon maku ei tällaisestakaan tulkinnasta kärsinyt ja kirpakka mehu tulee vielä pelastamaan talviflunssaiset aamuni... ;)