Leivonnalle sielunsa myynyt fennomaani-etnologi-lapsenkenkäope vapautui vastikään lihansyönnin ikeestä ja väsää nyt lapsenomaisella uteliaisuudella vihreää purtavaa erityisesti lähi- ja sesonkiaineksista. Armottomalle hedonistille vegetarismi ei kuitenkaan missään nimessä edusta puunmakuista orrenpurentaa, vaan pääperiaatteena on budjettirajoituksista huolimatta kerman kuoriminen pinnalta.
maanantai 1. marraskuuta 2010
Puolukka-omenahillo
Päätin viimein astua hilloajien kunniakkaaseen rivistöön tällä puolukka-omenasoseella. Noukin yhdessä äitini kanssa lokakuun alussa pari ämpärillistä jo kuuran kevyesti puraisemia puolukoita, joista osa päätyi kattilaan porisemaan kotipihan omenalohkojen kanssa. Vaikka sain myöhemmin kuulla mitanneeni kattilaan (mahdollisesti?) muutaman desin ylimääräistä nestettä, tuli soseesta niin mehevän väristä ja samettisen sileää, että kehtasin viedä purnukallisen tuliaisiksikin. Maustehysteerikkona halusin vängätä tähänkin reseptiin jotain jännittävää: muutamaa ohjetta yhdistelemällä kattilassa omenojen ja marjojen seassa keikkui lopulta kanelitanko ja teelusikallinen inkivääriä.
1 litra puolukoita
10 pienehköä, kotimaista omenaa
5 dl vettä
5-7 dl (hillo)sokeria
1 kanelitanko
1 tl inkivääriä
Kuori ja lohko omenaiset. Kiehauta vesi ja lisää marjat, omenat sekä mausteet. Keittele rauhallisella tulella kannen alla n. 10-15 minuuttia, kunnes omenalohkot alkavat uhkaavasti mössööntymään. Näillä kohdin kaiva kaapin perukoilta esiin suppilo ja puhdas pullo: tällä vesimäärällä saat mahtavan vitamiinipitoista ja syvän punaista puolukka-omenamehua ylimääräisestä nesteestä! Saatuasi talteen suurimman osan nesteestä lisää kattilaan sokeri ja poristele hilloa sekoitellen vielä viitisen minuuttia. Poista kanelitanko, surraa tarvittaessa sauvasekoittimella sose hienoksi ja purkita puhtaisiin tölkkeihin/rasioihin. Mikäli pakastat hillon, voit käyttää myös tavallista sokeria.
Äitini tyrskähteli puhelimessa ihailtuani hilloamiseni sivutuotetta, upean kirpeän makuista mehua: "Hilloon kuuluu laittaa vain ihan pieni tilkka vettä, ei mitään puolta litraa! Ilmankos sinun kattilasi pohjalla lillui..." Virkkoi äiti mitä tahansa, mutta minusta hillon maku ei tällaisestakaan tulkinnasta kärsinyt ja kirpakka mehu tulee vielä pelastamaan talviflunssaiset aamuni... ;)
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti