Mustikka-valkosuklaatryffelikakku

Tämä kakku on hitusen vajaa 23-vuotiaan elämäni varmasti tärkein ja merkittävin leivonnainen ja yleensäkin käsityötekele: yhden harjoittelukappaleen lisäksi puursin kakkuja yhteensä neljä kappaletta ja kulutin tunteja ja tunteja rassatessani aivojani ohjeeseen liittyvien kommervenkkien kanssa. Löysin itseni hollaamasta äidiltäni pikkusiskoni rippijuhlien kakkumaakarin pestiä jo ennen, kun olin tarkemmin edes miettinyt, mihin taikinaan olinkaan taas upottamassa käpälöitäni. Kehitystyö tuotti kuitenkin tulosta, ja sinikirjavan muotopuolesta esikoisesta sukeutui melko salonkikelpoisia yksilöitä. Tiukka makuraati eli koko liuta sukulaisia nyökytteli tyytyväisenä haukkana mielipiteitä tarkkailevalle leipurille: erityisesti valkosuklaatryffeli kakun päällä keräsi kehuja.

Vaikka lukeudun enemmän fantasiakakkujen ihastuksensekaisiin kauhistelijoihin kuin marsipaanimuovailijoihin, olin silti innoissani mahdollisuudesta kokeilla vihdoin jotakin vuosi sitten hankkimastani Ulla Svenskin kakkukirjasta Unelmakakut. Koska olin leipomassa a) perinteellisiin sukujuhliin ja  b) useamman kakun kerralla, en edes harkinnut maalatulla sokerimassalla päällystettyjä kreemiunelmia tai koko kavalkadia marsipaarifiguureja kakun päällä keikkumassa. Pikkusiskoni juhlamekko oli liila, ja pöytiin oltiin niinikään kattamassa purppuraa, joten siskon plärättyä kirjasta mustikka-valkosuklaatryffelikakun totesin sen sopivan myös värikoodiin nakutetusti.

Ensimmäiseen versioon kokeilin Svenskin kirjasta löytyvää suklaalehtikoristelua, joka on luonnollisuudessaan tyrmäävän kaunis, mutta kovin suuritöinen. Pestyt ja liotetut ruusunlehdet maalataan nurjalta puolelta pensselillä yhtä päältä suklaisiksi, kovetetaan pakastimessa ja repäistään irti muotistaan. Tuloksena on autenttisen mallisia suklaalehdyköitä. Päädyin varsinaisissa juhlakakuissa kuitenkin itsetehtyihin marsipaaniruusuihin ja -ristiin, jonka nauha on tehty valkoisista sokerihelmistä. Varsinkin ruusujen pyörittely oli mahdottoman hauskaa puuhaa; suosittelen kaikille hupsuun näpertelyyn haksahtaneille!

Alla oleva ohje on kermareunustetulle, siskoni juhlissa tarjoillulle kakulle. Svenskin kirjassa olevaa ohjetta päädyin muokkaamaan tuskaisen harjoituskierroksen päätteeksi, sillä täysin suklaakuorrutettu kakku oli todella vaativa toteuttaa siististi. Suklaakuorrutus valui holtittomasti huolellisen jäähdyttämisen jälkeenkin, jolloin pohjamuruja tarttui päälle kaapimaani valuneeseen suklaaseen ja kirjava lopputulos oli valmis. Tryffelin kanssa kannattaa siis toimia kuten kinuskilla kuorrutettaessa: hissukseen, spiraalimaisella liikkeellä kaataen, kunnes koko kansi on suklaassa, mutta kuorrutus ei ole kovin valtoimenaan valunut yli laitojen. Päädyin myös Svenskin ohjeesta poiketen leikkamaan kakkupohjan kolmeen osaan kahden sijaan: kerrokset ovat ohuita, mutta täyte pääsee paremmin oikeuksiinsa, kun välissä on ohuita ja meheviä sokerikakkukerroksia.

Mustikka-valkosuklaatryffelikakku

Ensimmäinen versio.

Pohja
 4 munaa
1 ½ dl sokeria
1 ½ dl vehnäjauhoja
½ dl perunajauhoja
½ tl leivinjauhetta

Kostutus
2 dl vaniljasokerilla maustettua maitoa

Täyte
4 dl vispikermaa
200 g maitorahkaa
200 g Philadelphiaa (maust. tuorejuustoa)
200 g mustikoita
2 dl sokeria
2 tl vaniljasokeria
½-1 dl mustikoista valuvaa mehua
10 liivatelehteä

Kuorrutus
160 g valkosuklaata
½ dl kermaa

Pursotukseen
4 dl kermaa
hyppysellinen vaniljasokeria

Koristeluun
marsipaaniruusuja, -lehtiä ja -risti sekä sokerihelmiä TAI
suklaaströsseleitä ja suklaalehtiä







Vatkaa huolellisesti munat ja sokeri vaahdoksi - vaahto on sopivaa, kun pisara pysyy sormenpäässä valumatta. Sekoita keskenään jauhot ja leivinjauhe, sihtaa varovasti vaahtoon ja sekoita kevyelti. Varo kopistamasta kulhoa, jottei vaahto laske! Kaada taikina voideltuun ja korppujauhotettuun vuokaan ja paista 175 asteessa n. 40 minuuttia. Jäähdytä huolella: valmista pohja mieluiten edellisenä päivänä; silloin se murenee vähemmän leikattaessa.

Laita täytettä varten liivatelehdet pehmenemään kylmään veteen. Vaahdota kerma ja sekoita toisessa kulhossa vatkaimella keskenään tuorejuusto ja rahka, jotka lisäät kermavaahdon joukkoon. Valuta pakastemustikoista suurin liemi pois esim. lämmittämällä niitä hetki mikroaaltouunissa. Ota mehu talteen ja lisää marjat täytteeseen. Mausta täyte sokereilla. Maistele, sillä marjoista riippuen täyte ei välttämättä tarvitse täyttä kahta desilitraa sokeria.
Purista pehmenneet liivatteet kuiviksi ja liota ne kuumentamaasi mustikkamehuun - voit jatkaa sitä vedellä, jos mehua irtoaa kovin vähän. Jäähdytä hieman liivateseosta ja kaada se lopulta ohuena norona täytteeseen, jota samalla sekoitat.

Leikkaa pohja kolmeen yhtä leveään osaan. Aseta alimmainen irtopohjavuuan pohjalle leivinpaperin päälle ja asettele vuuan reunoille kelmua. Kostuta alapohja maidolla ja kaada päälle puolet täytteestä. Aseta päälle seuraava pohja, kostuta ja kaada päälle loput täytteestä. Kostuta päälimmäistä kakkukerrosta vain niukalti. Kääri päälle kelmua ja tyrkkää jääkaappiin hyytymään ainakin muutamaksi tunniksi, mieluiten seuraavaan päivään.

Valmista kuorrutus pilkkomalla pinnoitettuun kasariin suklaa ja kaatamalla joukkoon kerma. Hämmennä matalalla lämpötilalla, kunnes suklaa sulaa ja seos on tasaista. Anna tryffelin jäähtyä inasen. Valuta kuorrutus rauhallisella kaadolla tarjoiluvadille siirtämäsi kakun pinnalle spiraalimaisesti; aloittaen keskeltä, päätyen reunoille. Kuorrutusta valuu laitojen yli, joten nostele sitä varovaisesti reunoille. Varo kuitenkin koskemasta enää kakun "kattokerrokseen", jottei siitä tule epätasaista. Vaahdota vielä kerma ja mausta se tujauksella vaniljasokeria. Pursota kerma reunoille ja asettele jähmettyneen päällisen päälle haluamasi koristeet.

Umpivihreä kesäkeitto

Ruuanlaitto ei kai saisi olla poliittista. No, tänään se on. Siinä määrin poissa tolaltani olen yhä eilisen vaali-illan huipentumasta ja äärioikeistolaisuuden vyörystä Arkadianmäelle. Jos mietittäisiin poliittista kenttää ruuanlaiton kautta, mitä ruoka-ainetta murskajytkyn kokeneet perussuomalaiset mahtaisivat edustaa? Jos saan olla hiukan karkea ja yleistää, liittäisin melko kivutta persuplakaatin kylkeen muhkean, punertavan grillimakkaran. Olkoon tämä seuraava ruokaohje siis vastavoima persuille ja samalla kunnianosoitukseni sinne toiselle laidalle. Minun mahdollinen matkani barrikadeille alkoi tästä kattilallisesta. ;)

Joten, arvon naiset ja herrat, jättikattilallinen umpivihreää kesäkeittoa höystettynä yhdellä sun toisella kasvimaan kakaralla ja kruunattuna kevätsipulisulatejuustolla, olkaa hyvä!

1 kukkakaali
3 pienehköä porkkanaa
1 puolikas lanttu
½ kokonainen lehtiselleri
1 kesäkurpitsa
1 ps pakastepinaattia
1 ps pakasteherneitä
8 dl vettä
10 maustepippuria
4 dl maitoa
2 rkl vehnäjauhoja
150 g kevätsipulisulatejuustoa
1½ tl suolaa
1 tl sokeria
1 ruukku persiljaa hienonnettuna


Huuhtele kasvikset; pieni kukkakaali, kuori ja viipaloi porkkanat ja kuutioi lanttu. Mittaa kattilaan vesi, lisää maustepippurit ja vihannekset pataan porisemaan n. 5 minuutiksi. Huuhtele sillä välin huolella sellerinvarret ja pieni ne viipaleiksi. Pese ja lohko myös kesäkurpitsa ja lisää kattilaan yhdessä pinaatin ja herneiden kanssa. Kypsennä virkeällä porinalla vartin verran. Vispaa maidon joukkoon vehnäjauhot ja kaada ohuena norona kattilaan. Lisää myös sulatejuusto nokareina ja anna hautua vielä muutama minuutti, jotta kaikki vihannekset ovat kypsiä. Viimeistele liemi sokerilla, hitusella suolaa ja silputulla persiljalla. Tarjoile hyvän raejuuston kera.

Kuningattaren ruudut

Oli jälleen se aika keväästä, jolloin uuttera ainejärjestönuori - tai tässä tapauksessa järjestönaavaparta - sai tilaisuuden ja velvollisuuden kantaa kortensa kekoon jauhopeukaloimalla myyjäisiin mahdollisimman läskin ja mehevän näköisen leivonnaisen. Niin, on lähes tutkitusti todistettu tosiasia, että mitä muhkeamman ja kalorikyllästetymmän näköinen on tekele, sitä takuuvarmemmin se kokonaisuudessaan häviää myyjäistiskistä puoleenpäivään mennessä nälkäisten opiskelijoiden ja professorien vatsoihin. Tämänkertaisen pellileivokseni valuvan lötkö päällinen takasi suosion. ;)

Löysin alkuperäisreseptin mainiosta Lunni leipoo-blogista. Pakastimestani kaivautui esiin ainoastaan yksi pieni rasiallinen kotipuutarhan vadelmia, joten jatkoin marjakimaraa viime syksynä poimimillani mustikoilla. Pohjan isoa leivinjauhemäärää ei kannata kummastella yhtä kulmien kurtistusta pidempään, sillä näin pohjasta tulee ilmava ja kuohkea. Sinistä ja punaista, tällä ohjeella syntyy siis kuningatarversio!

Kuningattaren ruudut (n. 30 palaa)


Pohja:
3 munaa
3 dl sokeria
200 g voita
8 dl vehnäjauhoja
1 rkl leivinjauhetta
4 dl maitoa
150 g (1-2 dl) pakastevadelmia
150 g (1-2 dl) pakastemustikoita

Kuorrutus:
200 g Philadelphia-tuorejuustoa
6 dl tomusokeria
1 rkl vaniljasokeria
150 g pehmeää voita


Pinnalle:
kookoshiutaleita

Vaahdota munat ja sokeri huolella kuohkeaksi - vaahto on sopivaa, kun tippa pysyy sormenpäässäsi valumatta. Yhdistä toisessa kulhossa jauhot ja leivinjauhe, siivilöi kuivat aineet varoen vuorotellen jäähtyneen voisulan kanssa. Kippaa lopuksi taikinaan maito kevyesti sekoitellen.

Vuoraa syvä uunivuoka leivinpaperilla ja kaada taikina siihen. Ripottele pinnalle jäiset marjat ja paista 200 asteessa n. 25 minuuttia. Anna valmiin pohjan jäähtyä rauhassa huoneenlämmössä.

Valmista päällinen sekoittamalla kaikki ainekset keskenään - saadaksesi kuohkean lopputuloksen kannattaa käyttää apuna sähkövatkainta. Kun kuorrutus on tasaista rakenteeltaan, levitä se pohjan päälle. Ripsottele pinnalle kevyelti kookoshiutaleita; voit käyttää myös strösseleitä tai vaikka valkosuklaaraastetta. Kun päällinen on inasen viileässä jähmettynyt, leikkaa paloiksi.

Vihreä kasvispannari

Mieleni tekisi melkein nimetä tämä pannukakku "kasvisprässiksi": niin vekkulilla tavalla uunista putkahtanut lopputulos muistutti puutarhurisiskoni muinoin koulutyönään keräämiä näytteitä kesäniityn väriloistosta, jotka littaantuivat painon alla kaksiulotteisen hauraaksi kokoelmaksi löydetyistä ja tunnistetuista lajeista. Tämä prässi oli tosin yksipuolisen vihreä, mutta herkullinen paitsi ulkonäöltään myös maultaan!

Vihreä kasvispannari

2 munaa
8 dl maitoa
2 dl (täysjyvä)vehnäjauhoja
2 dl sämpyläjauhoja
1 tl suolaa
1 valkosipulinkynsi
50 g rasvaa
1 dl pakastenokkosta/-pinaattia sulatettuna
1 pienehkö kesäkurpitsa
300 g parsakaalia
1 ruukku tuoretta korianteria
1 dl juustoraastetta

Päälle ripaus parmesan-juustoa

Riko kulhossa kananmunien rakenne, vispaa joukkoon puolet maidosta ja kaikki jauhot, suola sekä puristettu valkosipulinkynsi. Lisää loppu maito ja sulatettu pakastenokkossose. Jos käytät pinaattia, lisää lehdet vasta pannaritaikina pinnalle. Lisää lopuksi juustoraaste ja puolet sulatetusta rasvasta. Voitele loppurasvalla leivinpaperoitu korkeareunainen uunipelti ja kippaa taikina vuokaan.
Raasta kesäkurpitsa karkeaksi raasteeksi - itse käytin juustohöylää. Pieni parsakaali pikkuruisiksi kukinnoiksi ja pehmennä keittämällä pienessä kasarissa muutama minuutti. Huuhtele ja pätki korianteri. Ripottele kasvikset taikinan pinnalle ja paista 225 asteessa puolisen tuntia. Murustele pinnalle parmesania ja leikkaa jäähtyneenä paloiksi.

Jogurttiaateloitu juures-kikhernecurry

Vegetaristisesta tottumattomuudestani kertoo karusti se tosiasia, että joskus haahuillessani työ-/koulupäivän jälkeen marketin käytävillä maha mouruten, ilman paperista oikeaa kättäni eli kokoamaani reseptileikekirjaa tulee minun helposti väsättyä jotain sekalaista papupataa, joka syntyy muutamasta purkista kikherneitä ja kidneypapuja sekä pussillisesta pakastevihanneksia. Ei tällaisessakaan keitoksessa toki välttämättä mitään vikaa ole, mutta maailmassa on niin triljoonittain kiinnostavia reseptejä, että toivoisin voivani heiluttaa soppakauhaa mahdollisimman monen erilaisen ohjeen äärellä.

Tämä papupatamainen curry on kuitenkin hieman jalostetumpi versio arkipikaruuastani. Olen useammin kuin kerran tilannut intialaisessa tai nepalilaisessa ravintolassa kasviscurrya, jonka samettinen pehmeys ja ihana happamuus on jäänyt kangastelemaan mieleeni. Vasta tämän keitoksen ja sattuman kautta tajusin nuo padat aateloineen "salaisen" ainesosan: turkkilaisen, paksun maustamattoman jogurtin. Hapan maitotuote taittaa mausteisen voimakkuuden lempeästi, tästä ei papupata juuri parane!

Parantumattomana juuresfriikkinä oli tähänkin keitokseen tietysti ujutettava vähän porkkanaa ja lanttua. Pakastimeni viimeisen nokkosrasian käytin myös viherryttämään pataa - uutta hivenainepommisatoa odotellessa. ;)

Juures-kikhernecurry

2 rkl oliiviöljyä
2 sipulia
2 valkosipulinkynttä
1 tl juustokuminaa
1 tl jauhettua korianteria
1 tl kardemummaa
1 tl currya
ripaus chilijauhetta
1 tetra tomaattimurskaa
4 dl vettä
1 kasvisliemikuutio
2 porkkanaa
lohko lanttua
1 nippu parsakaalia
1 tlk kikherneitä
2 dl pakastenokkosta soseena tai pussillinen pakastepinaattia
3 dl turkkilaista jogurttia

Kuori ja hienonna sipulit. Kuullota sipuleita ison kasarin pohjalla kuumentamassasi öljytilkassa ja lisää mausteet huolellisesti sekoittaen. Kippaa joukkoon hautumaan tomaattimurska, vesi ja liemikuutio ja anna porista sillä välin, kun kuorit ja hienonnat juurekset pieniksi paloiksi sekä pilkot parsakaalin kukinnontyngiksi. Lisää juurekset ensin, parsakaalit vähän myöhemmin ja hauduta viittä vajaa kypsiksi miedolla lämmöllä - tähän menee parisenkymmentä minuuttia. Valuta ja huuhtele vielä kikherneet ja kumoa mukaan keitokseen yhdessä sulatetun nokkosen kanssa. Sekoita lopulta joukkoon jogurtti, mutta varo keittämästä pataa enää.

Appelsiini-vaniljajuustokakku

 

Olen vähän kyllästynyt hyydykekakkuihin. Murusteltuani Digestive-keksejä atomeiksi ja varsinkin liotettuani kymmeniä ja taas kymmeniä (ällöjä) liivatelehtiä venyvän pehmeiksi tulin siihen tulokseen, että jo riittää - leivon aidon, jenkkityylisen juustokakun, joka paistetaan uunissa kuohkeaksi. Ensimmäinen kokeiluni kolmisen viikkoa sitten oli kyllä jokseenkin kelvollisen makuinen, mutta kiireissäni siirsin kakun jäähtymään ulos pakkaseen ja se lässähti täysin muistuttaen ulkonäöltään lähinnä maksalaatikkoa... :D

Yksi harjoituskierros tuotti onneksi sentään tietotaitoa. Tästä kakusta voin tunnustaa olevani jo vähän ylpeä, sillä se muistuttaa erehdyttävästi alkuperäisreseptinsä, Yhteishyvän uusimman ruokalehden esikuvaa - ruokakuvaamisen kiiltolakkatodellisuudessa se lienee ihan kiitettävä saavutus. ;) Koska lähikaupastani ei löytynyt appelsiinituorejuustoa ja vannon muutenkin alkuperäisen Philadelphian nimeen juustokakuissa, sovelsin ohjetta melko roimalla kädellä. Ranskankerman korvasin vaniljarahkalla ja appelsiinin makua lisäilin tuorepuristetun appelsiinimehun muodossa.

Olin todella positiivisesti yllättynyt, miten vaivatonta tehdä ja varsinkin mainion makuista on uunissa paistettu juustokakku - lyö mennen tullen laudalta hytisevät liivatesiskonsa!

Appelsiini-vaniljajuustokakku

Pohja:
150 g margariinia
3 rkl sokeria
1 kananmuna
3½ dl vehnäjauhoja

Täyte:
2 rs maustamatonta tuorejuustoa
(Itse käytin täysrasvaista Philadelphiaa)
2 appelsiinin mehu puristettuna
1 prk vaniljarahkaa
4 kananmunaa
1 dl sokeria
2 tl vaniljasokeria
3 rkl perunajauhoja

Aloita voitelemalla irtopohjavuuan reunat ja pingottamalla pohjalle leivinpaperi. Valmista pohjataikina vaahdottamalla sähkövatkaimella margariini ja sokeri kevyelti vaahdoksi. Lisää muna ja vispaa vielä hetki. Sekoittele varovammin lopuksi joukkoon jauhot. Painele taikina vuuan pohjalle ja reunoille: kaulimalla ensin taikina pyöryläksi tasainen levitys saattaa olla helpompaa.

Notkista tuorejuusto kulhossa ja lisää joukkoon puristettu appelsiinimehu. Mittaa joukkoon muut täytteen ainekset ja sekoita huolellisesti tasaiseksi. Kaada täyte pohjan päälle ja paista kaakku 175 asteessa 50 minuuttia. Anna kakun vetäytyä rauhassa ennen tarjoilua - parhaimmillaan se on lähes viileänä ja vasta seuraavana päivänä.

Sieni-kasvishyrrät

Käsityöjaoksemme kokoontuminen luonani antoi minulle jälleen mieltä kipristelevän tilaisuuden hyysätä muita ja plärätä läpi kokeilemattomia reseptejä keittokirjoista. Alunperin äitini kirjahyllystä ahkerasti pihistetystä ja myöhemmin ihan omaksi luovutetusta Kaarina Roinisen mainiosta keittokirjasta "Maukasta ruokaa kotikeittiöstä" löytyi kutkuttavan oloinen Sieni-kasviskierteiden ohje. Pakkaseni uumenista löytyi vielä yksi rasiallinen syksyn kangas- ja karvarouskusatoa, mutta toki nämä hyrrät voi täyttää herkkusienilläkin. Vieroksun siinä määrin yletöntä puhdistetuilla vehnäjauhoilla sohlaamista, että korvasin desin ja desin jauhoista ruisjauhoilla sekä grahamjauhoilla - maku muistuttikin selvästi enemmän piirasmaista leipää kuin pullaa. ;) Tuore persilja on ohjeessa ihan ehdoton, sitä ei kannata korvata kuivatulla!

Sieni-kasvishyrrät

Taikina:
2 ½ dl kädenlämpöistä vettä
25 g hiivaa
1 tl suolaa
1 dl kauraleseitä
½ tl valkosipulijauhetta
1 dl grahamjauhoja
1 dl ruisjauhoja
3-3½ dl vehnäjauhoja
½ dl öljyä


Täyte:
2 dl ruskistettuja sieniä
1 iso sipuli
3 porkkanaa
1 ruukku persiljaa
½ tl suolaa
rouhaisu mustapippuria myllystä
2 dl juustoraastetta

Voiteluun munaa, pinnalle seesaminsiemeniä.

Mittaa kulhoon hanasta kädenlämpöistä vettä, murusta ja liuota hiiva siihen. Lisää suola, leseet ja valkosipulijauhe. Sekoittele taikinaan aluksi nuolijalla jauhot, ja öljyn lisäämisen jälkeen tyrkkää kädet seokseen alustaaksesi huolella loput jauhot. Kohota taikina rauhassa lämpimässä paikassa.

Valmista täyte hienontamalla sipulit ja kuorimalla ynnä raastamalla porkkanat. Pehmennä kasviksia ja sieniä tilkassa öljyä. Siirrä pois liedeltä, mausta ja lisää hieman jäähtyneeseen seokseen persiljasilppu. Kauli kohonnut taikina suorakaiteen muotoiseksi levyksi ja levitä tasaisesti täyte sen pinnalle - yläosaan kannattaa jättää pieni täytteetön kaistale, jottei sisällys pursua rullattaessa ulos. Ripottele vielä pinnalle juustoraaste ja rullaa alhaalta alkaen levy kääretorttutyyliin. Leikkaa rulla kolmen sentin paloiksi ja siirrä ne pellille lappeelleen, leikkauspinta ylöspäin. Voitele hyrrät vielä kevyesti munalla ja ripottele pinnalle seesaminsiemeniä. Paista 15 minuuttia 225 asteessa.