Nauris-sellerisosekeitto

Vaellellessamme Hakaniemen torin muhkeiden vihanneskojujen sokkeloissa huomasin yhdessä kojussa syvän hunajankultaisia mollukoita, jotka näyttivät muodoltaan kokoon liiskatuilta taikinapalloilta. Kyltti kertoi näiden veikeiden juuresten olevan kaski- eli huhtanauriita. Kilohintakaan ei huimannut päätä, joten kanniskelin Turkuun saakka helsinkiläistä kilon jötikkää. En muista koskaan aiemmin tehneeni ruokaa nauriista: liekö syynä oma laiskuuteni ja kapeakatseisuuteni vai juureksen huono saatavuus. Wikipedia toteaa nauriin olevan ikivanha, kaskimailla viljelty juurikasvi, jota nykyisin käytetään pääasiassa rehuna. Olen siis jälleen lähtöasemissa valmiina paukuttamaan nyrkkiä pöytään suomalaisten juuresten käytön puolesta: hennon makea ja runsaan makuinen syysnauris kelpaa mielestäni aivan yhtä hyvin osaksi fine diningia kuin sikojen ruokakaukaloonkin!

Olen aina ollut yksinkertaisten ja selkeiden makujen ystävä, joten ei liene yllätys, että nimeän nykyisin yhdeksi lempiruuistani huolella tehdyn kasvissosekeiton. Juuresten ja vihannesten omat maut pääsevät mielestäni loistavasti esiin ruokalajissa, johon ei ole sotkettu ylimääräisiä kastikkeita tai monimutkaisia mausteseoksia: kerman lisäksi lisään keittoon usein vain suolaa, pippuria myllystä ja muutamaa sorttia yrttejä. Kasvissosekeitto on myös loistava arkikeitos, koska sen voi tehdä suunnilleen kaikista jääkapin perukoilla lymyilevistä vihannes- ja juuresjäänteistä. Tämäkin soppa sai osakseen tähteitä edellisten kokkausten jäljiltä: sellerinvarsilta jäänyt mukula, joka tuoksui kaksi viikkoa ikääntyneenäkin yhä luomulle ominaisesti pökerryttävän vahvalta. Mukaan jouti myös pieni pätkä purjoa, muutama uhkaavasti nahistumisvaaran alla ollut porkkana ja iso sipuli. Koska kasviskombinaatio on ainakin minulla aina erilainen, on myös maku yllätys. Juuri siinä on sosekeiton viehätys. ;)



Tähän kattilaan päätyi:

1 kg kaskinaurista
1 keskikokoinen sellerimukula
pätkä purjoa
2 porkkanaa
1 isohko sipuli
n. 1-1,5 l vettä
1 kasvisliemikuutio
2 dl kaurakermaa
 ½ tl suolaa
mustapippuria myllystä
2 tl kuivattua timjamia
2 tl kuivattua rakuunaa

Pinnalle ripottelin kurpitsan- ja auringonkukansiemeniä.

Kuori ja pilko juurekset melko krouvin kokoisiksi paloiksi. Lisää vettä hilkun verran yli juuresten rajapinnan ja aseta levylle kuumenemaan. Kun vesi kiehuu, piilota kasvisten sekaan yksi liemikuutio. Anna porista viitisentoista minuuttia, riippuen käyttämistäsi juureksista ja palojen koosta. Kun hitaimminkin kypsyvä palanen on pehmeä, voit kaataa veden kattilasta - ota se kuitenkin talteen kulhoon, jotta voit soseuttamisen jälkeen tehdä keitosta juuri niin laihaa tai paksua kuin itse haluat.
Soseuta juurekset sauvasekoittimella tai survimella. Kun seos on sileää, kaada joukkoon kerma ja haluamasi määrä kuumaa kasvislientä. Itse pidän melko tiukasta keitosta, joten lisään joukkoon usein vain noin puolet nestemäärästä. Mausta ja kuumenna tarvittaessa uudelleen kiehuvaksi.

Helpompaa kuin heinänteko, loisteliasta syyslähiruokaa ja taatusti makuhermoja hykerryttävää !