TÄYDELLINEN linssikeitto

Joillekin se on makaronilaatikko täydellisellä muna-maitopitoisuudella, toiselle isoäidin reseptin autenttisuutta hämmästyttävästi jäljittelevät lihapullat. Huippukokit lyönevät käsiä rintaansa saavuttaessaan vihdoin täydellisen béarnaise-kastikkeen koostumuksen. Minun täyttymykseni on tässä linssikeitossa, niin tylsää ja vaatimatonta kuin se onkin. Tai, ehkä jostakusta. Minusta linssikeitto on yksi maailman hienoimmista ruokalajeista. Tajusin tämän kouriintuntuvasti painaessani sananmukaisesti puuta tulistelupaikalla viime kesänä. Olin kiertämässä äitini kanssa Pientä Karhunkierrosta Kuusamossa, ja samoilla parruilla hyöri viisihenkinen hipahtava perhe. Porukan isä laittoi pesueelleen murkinaa isossa nokikattilassa suoraan nuotion päällä. Hän kiehautti pannussa vettä, kaatoi sekaan tölkillisen tomaattimurskaa, hiukan mausteita ja kippasi lopulta sekaan puolikkaan pussillisen punaisia linssejä. Ellottavilta maistuvia pussipatoja aina vaelluksella sietänyt mieleni kuohui: linssikeitto, miten proteiinipitoinen, freesi ja maistuva retkiateria! Whuu! Tiesin sillä sekunnilla, mitä soppaa tulisin kiehuttamaan omilla vaelluksillani.

Linssikeitto on täydellinen ruokalaji. Se on halpaa, sopivan energiapitoista sisältäen kuitenkin oikeassa suhteessa proteiineja ja hyviä hiilihydraatteja, helppoa ja nopeaa valmistaa sekä ennen kaikkea onnistuessaan mahdottoman hyvää. Sitä on lisäksi helppo varioida. Haluan nyt kuitenkin jakaa monet kerrat käyttämääni ohjetta, josta kaikki kunnia loistavalle ChocoChilille. Suhteita olen alkuperäisestä hieman muutellut, mutta perusidea on sama - hartaasti keitetty tomaattipohja kookosmaidolla ja currytahnalla piristettynä. Keitto on niin helppo valmistaa, että se onnistuu käytönnössä aina!

Linssikeitto

1 isohko sipuli
3-4 valkosipulinkynttä
öljyä
½ tl jauhettua korianteria
2 rkl punaista currytahnaa
1 prk tomaattimurskaa
1,5 prk vettä
2 dl punaisia linssejä
1 tlk kookosmaitoa
½ tl suolaa
mustapippuria myllystä

Tarjoiluun raejuustoa.

Silppua sipuli hienoksi. Kuumenna melko reilusti öljyä kattilan pohjalla, kippaa joukkoon sipulit ja purista vielä kuoritut valkosipulinkynnet joukkoon kuullottumaan. Sekoittele hetki ja mittaa joukkoon korianteri sekä currytahna. Sekoita terhakkaasti, jotta mausteet eivät jämähdä kattilan pohjaan.
Lisää hetken kuluttua joukkoon tomaattimurska, vedellä täytetyn ja näin huuhtaistun purkin sisällys + puolikas purkillinen sekä linssit. Anna porista rauhassa kannen alla, kunnes linssit ovat kypsiä, eli noin vartin verran. Kurkista välillä kannen alle ja lisää tarvittaessa vettä. Lisää vielä joukkoon kookosmaito ja mausteet. Kiehauta ja soseuta halutessasi - itse pidän kokonaisten linssien tuomasta purutuntumasta. :)

Suklainen hedelmäkakku

Mistä tunnistaa leivonta-addiktin? Kakkuihin ja varsinkin niiden leivontaan haksahtanut järjestää tällaisina "mitättöminä" välivuosinakin synttärikestit vähintään muutamalle ihmiselle, jotta saisi käyvän tekosyyn plärätä leivontakirjoja ja noukkia taas jonkin kymmenien tai satojen hurmaavien kakkureseptien joukosta. Minulla oli tänä keväänä mitä viehkoin syntymäpäivä: paitsi, että sain saman piknikviltin kulmiin ihastuttavimmat opiskelukaverini, hehkuvan kevätauringon ja pienen niityllisen sinisiä kevätkukkia, sain viettää koko aamupäivän keskittäen kaikki ajatukseni tähän leivokseen. Kaltaiselleni kokki kolmoselle paras mahdollinen kombinaatio!

Päädyin kyseiseen kakkuun osittain sen tyylikkään ulkomuodon vuoksi, mutta pääasiassa siksi, että se oli varsin helppo toteuttaa täysin laktoosittomana. Ohje on jälleen Ulla Svenskin mahtavan inspiroivasta kakkukirjasta Unelmakakut, jota voin monipuolisuutensa ja seikkaperäisyytensä vuoksi suositella kaikille itsensä vähänkään kakkumaakariksi tunnustaville. Olin erityisen innoissani kakun päälle tulevasta hedelmäkavalkadista: googlettelin kuvia erilaisista hedelmäkakuista ja tykästyin eniten kakkuihin, joissa hedelmäviipaleet oli aseteltu ryhmittäin säännöllisesti. Hain itse kakkuun "kaleidoskooppimaista" ilmettä, mikä osoittautui oletettua hankalammaksi tehtäväksi. Vaikka sain riuhdottua itsestäni jälleen esille natsipedantin perfektionistin, joka tyrkki viipaleita vähän turhankin pitkän tovin peilikuvamaiseen muodostelmaan, tuli kakusta lopulta melko omatekoisen näköinen. Kiilteen jälkeen kakku muistutti jo kovasti lapsuudessani äitini sukulaiskakkukahveille tekemiä hedelmätäytekakkuja (miinus kermapursotukset). Ympyrä sulkeutuu näemmä, jälleen. :)

Suklainen hedelmäkakku

Pohja
3 kananmunaa
1½ dl sokeria
200 g rasvaa sulatettuna
3 dl vehnäjauhoja
½ dl perunajauhoja
1 dl kaakaojauhetta
2 tl leivinjauhetta
2 tl vaniljasokeria
1 dl kylmää, vahvaa kahvia

Kostutukseen mangopurkin sokerilientä

Täyte
2 tlk (385g) säilykemangoa
1 dl sokeria
½ dl vettä
2 keltuaista
8 liivatelehteä
1 dl vettä + 2 rkl sitruunamehua

2 dl kermaa
200 g vanilja-/banaanijogurttia

Koristelu
200 g aprikoosimarmeladia
2 kiiviä
1 tlk aprikooseja viipaleina
1 tlk mangoa
punaisia ja vihreitä viinirypäleitä

Kiille
1 dl vettä
½ dl hyytelösokeria

Reunoille
100 g suklaaraastetta

Aloita pohjasta. Vatkaa munat ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi huolellisesti. Sekoita kuivat aineet erillisessä kulhossa ja lisää taikinaan vuorotellen sulatettu rasva, jäähtynyt kahvi ja jauhoseos. Sekoita todella varoen, jottei taikina lässähdä! Kaada taikina voideltuun ja korppujauhotettuun irtopohjavuokaan ja paista 175 asteessa n. 50 minuuttia. Anna pohjan jäähtyä rauhassa.

Soseuta mangot sauvasekoittimella täytettä varten - muista ottaa ainakin suurin osa mehusta talteen kostutusta varten. Valmista keltuaisvaahto kiehauttamalla pienessä kattilassa vesi ja sokeri. Kun sokeri on täysin sulanut veteen, ota kattila sivuun liedeltä ja lisää joukkoon keltuaiset. Vatkaa seosta voimakkaasti vaikka sähkövatkaimella, kunnes se on kuohkeaa ja vaaleaa vaahtoa. Sekoita mangosose keltuaisvaahtoon.
Vatkaa kerma kovaksi vaahdoksi ja sekoittele joukkoon jogurtti. Nostele varoen tasaiseksi vaahdoksi, jonka yhdistät mango-keltuaisvaahtoon.

Liota liivatelehdet runsaassa kylmässä vedessä vähintään kymmenen minuuttia. Puristele ne huolellisesti nyrkin sisällä kuiviksi ja liuota yksi kerrallaan kiehuvaan veden ja sitruunamehun seokseen. Liivateseoksen jäähdyttyä hiukan kaada se ohuena norona täytteeseen koko ajan sekoittaen.

Leikkaa kakku kolmeen tai kahteen osaan - jos pohja pääsee vähääkään lässähtämään tai käytössäsi on isohko vuoka, kolmesta osasta saattaa tulla liian ohuita, jotka murenevat käsiin. Silloin kannattaa tyytyä kahteen puolikkaaseen. Aseta alimmainen pohja leivinpaperoidun vuuan pohjalle, jonka reunat on tuorekelmutettu. Kostuta pohja sokeriliemellä, kaada puolet tai kokonaan täyte pohjan päälle. Jos pohjasta tuli kolme osaa, laita nyt päälle toinen osa, kostuta se ja kaada päälle loppu täyte. Aseta vielä kakun katoksi viimeinen osa ja kostuta sekin kevyelti. Laita vuuan päälle kelmu ja tyrkkää kakku jääkaappiin hyytymään yön yli - jos sinulla on kiire, hyytyy kakku pakastimessa n. 3 tunnissa (muista sulattaa kakkua jääkaapissa ainakin tunnin verran!).

Levitä hyytyneen kakun päälle ja reunoille tarttumapinnaksi marmeladia. Asettele kakun päälle viipaloidut hedelmät. Valmista sitten kiille: kiehauta sokeri ja hyytelösokeri pienessä kasarissa. Sekoita, kunnes liemi kirkastuu ja anna jäähtyä hetki. Sivele (silikonisella) pullasudilla tai kaatele pienellä lusikalla lientä hedelmien pinnalle - ensin ohut kerros, hetken kuluttua toinen paksumpi. Raasta vielä suklaa karkealla terällä ja painele kämmenellä kakun reunoille.

Vappumunkit ja -donitsit

Maailmassa on tuskin mitään niin lystikästä, kuin ruuanlaitto yksissä tuumin. Vielä hauskempaa puuhasta tulee, jos siihen ryhtyy talkoomeiningillä, tarkoituksena väkertää taikinasta iso pino leivonnaisia. Mahdottoman höveliksi homma repeää, jos unohtaa kaikki muodollisuudet ja kokkihatun kiristävät nyörit esimerkiksi näin vuoden virallisen "perseilyfestin", vapun kunniaksi.

Minulla oli tänään hulvatonta keittiössä alusta loppuun talkoillessani munkkeja ja näemmä myös donitseja ystävättäreni kanssa. Mittasuhteet osuivat suunnilleen oikein, sokeria ja nonparelleja oli pöydillä ynnä lattioilla ja kesken kaiken jouduttiin hakemaan lisää öljyä kattilanpohjan hädin tuskin peittyessä ensimmäisestä putelillisesta, mutta lopputuloksena oli silti hämmentävän meheviä ja rapeita munkkeja. Taivastelimme molemmat yleistä epäluuloa uppopaistamista kohtaan: vaikka äiti onkin heristänyt sormea ja osoittanut vierelle varattavaa kattilankantta, ei se öljy pelkästä pyhästä hengestä roihahda liekkeihin. Ohje on napattu yksinkertaisesti Yhteishyvän reseptipankista. Tätä ohjetta voinkin vilpittömästi suositella: taikina saattaa vaikuttaa löysähköltä, mutta munkeista tulee kuohkeita ja ilmavia.

Teimme sekä perinteisiä rinkulamunkkeja, että pieniä pallomunkkeja. Hoksattuani pääsiäisestä jääneet suklaamunat ja kaapin perukoilla lojuneen mansikkatomusokerin jämät päätimme kuorruttaa osan munkeista donitseiksi. Rohkenisinpa jopa härskisti virkkoa, ettemme mielestäni jääneet kovin kauas autenttisesta Arnold's-vaikutelmasta! ;)

Kohonneet mollukat ennen kattilaan päätymistä.

Munkit (20 kappaletta)

Taikina

2 ½ dl maitoa

25 g hiivaa

1 kananmuna

½ tl suolaa

3/4 dl sokeria

2 tl kardemummaa

6 - 7 dl vehnäjauhoja

50 g margariinia

 

Kuorrutukseen

n. 1 dl sokeria 

JA/TAI

50 g suklaata sulatettuna

1 dl tomusokeria + tippa vettä

nonparelleja/koristerakeita

Nosta etukäteen ainekset huoneenlämpöön, jotta hiiva toimii mahdollisimman hyvin.

Lämmitä maito kädenlämpöiseksi. Murustele kulhoon hiiva ja sekoita puuhaarukalla, kunnes hiiva on liuennut. Lisää joukkoon vatkaten muna, sokeri, suola ja kardemumma sekä n. 5 dl jauhoja. Kun taikina alkaa käymään haarukalle raskaaksi vatkata, survaise käsi taikinaan ja lisää desi kerrallaan loput jauhot alustaen rivakasti. Kun taikina irtoaa kulhon reunoista, siirrä kippo esim. tiskialtaaseen vesihauteeseen kohoamaan.

Taikinan turvottua puolisen tuntia palluttele taikinasta pyöreitä pullia, jotka kohotat vielä kertaalleen liinan alla.

Kuumenna isohkossa kattilassa öljy - meillä kului rapsiöljyä pari litraa, mutta ihan niin paljoa sitä ei tarvita. Öljy on passelin lämpöistä, kun se alkaa kevyesti poreilemaan ja kattilaan tipauttamasi pieni taikinapala alkaa ruskistumaan vilkkaasti. Halutessasi rinkilän muotoisia munkkeja, muotoile niihin sormin reikä ja asettele munkit varoen öljyn pinnalle. Tässä kelpo apuväline on reikäkauha tai paremman puutteessa esim. reiällinen pastakauha, jota itse käytin. ;) Kypsennä munkit molemmin puolin kullanruskeiksi ja nosta talouspaperin päälle kuivumaan. Anna jäähtyä vain ihan hetkinen ja kierittele sen jälkeen sokerissa.

Jos teet donitseja, anna munkkien jäähtyä kunnolla ennen dippaamista suklaaseen tai tomusokerikuorrutukseen.

Kikherne-tofupihvit

Viimeistään tämän ohjeen myötä tunnustaudun fundamentaaliseksi Chocochili-faniksi: askarrellessani varsinkin lounasreseptien, eli rehdin kotiruuan parissa ajaudun usein valitsemaan jonkin kyseisen blogistin ohjeista. Koska kaikki ohjeet ovat vegaanisia, tulee minunkin helpommin syötyä ohjeita soveltamalla ainakin lähes puhtaasti kasvikunnan tuotteista syntyvää ruokaa. Chocochilin reseptit ovat lisäksi simppeleitä koostuen usein melko lyhyestä raaka-ainekavalkadista. Tärkeimpänä pidän luonnollisesti kuitenkin sitä, että maut ovat ohjeissa todella kohdillaan, eivätkä vain sinne päin: blogisti vaikuttaa hioneen huolellisesti reseptejään. Kiitos tästäkin mainiosta kasvispihvireseptistä kuuluu siis hänelle.

Muokkasin jälleen hiukan reseptiä tutkailtuani jääkaappiani: edellisen postauksen piirakasta jäi puolikas tölkillinen aurinkokuivattuja tomaatteja, joten ne joutivat tähän taikinaan pois kylmiöstä pyörimästä. Ratkaisu osoittautui hyväksi, sillä tomaatit solahtivat pihvien makumaailmaan kuin Ainot mummon jalkoihin. Tölkkiviidakostani löytyi myös purkinpohjallinen punaista currykastiketta: lisäsin sitä ohjeeseen pari teelusikallista. Kastikkeeksi tein pihveille sinappisen kermaviilikastikkeen, jota varten pääsin viimein korkkaamaan Hulluilta päiviltä hamstraamani Dijon-sinapin. Surkuhupaisasti suhdettani sinappeihin kuvastaa se, että kauhoin sinappia purkilliseen kermaviiliä kaksi ruokalusikallista ja pohdin yhä lisäystä, sillä kastikkeen väri oli mielestäni kovin vaalea. Kotoisen ex. Turun nyk. Auran sinapin nimeen vannoneena fiinin ranskalaisen sinapin koostumus oli minulle suoranainen mysteeri ja tämä kostautui kirpeästi. En muista aiemmin onnistuneeni valmistamaan yhtä suutapolttavaa, mutta silti hienon makuista sinappikastiketta. :D

Kikherne-tofupihvit

1 prk kikherneitä

1 tetra maustamatonta, pehmeää tofua
2 pientä sipulia
2 rkl punaista pestoa
2 tl punaista currykastiketta
½ tlk aurinkokuivattuja tomaatteja kuutioina
2 rkl sitruunamehua
1 rkl oliiviöljyä
(vettä)
1 tl paprikajauhetta
½ dl korppujauhoja
½ dl vehnäjauhoja

Valuta ynnä huuhtele kikherneet ja kaada ne kulhoon. Soseuta herneet sauvasekoittimella päällipuolisin hienoksi tahnaksi, johon saa kuitenkin jäädä isojakin sattumia. Murustele tofu joukkoon ja sekoita rehdillä "sorminvaivaustekniikalla" - näin saat kaikkein tasaisimman lopputuloksen. Hienonna sipuli hyvin pieneksi ja lisää yhdessä peston, currykastikkeen, aurinkokuivattujen tomaattien, sitruunamehun ja oliiviöljyn kanssa taikinaan. Sekoita tasaiseksi. Mittaa joukkoon vielä jauhot ja lisää tarvittaessa hiukan vettä tai oliiviöljyä, jos taikina tuntuu kovin tönköltä.

Anna massan seistä ja turvota hetken aikaa ennen paistamista. Koska ohjeessa ei ole kananmunia, on ainakin omalla kohdallani ainainen ongelma pihvien kääntäminen - minäkin päädyin muutaman tuusannuuskaksi murentuneen littuskaisen pihvin jälkeen tekemään pieniä, hiukan paksumpia pihvejä, joita kypsensin rauhassa melko miedolla lämmöllä.

Kermaviilikastike näille syntyy sekoittamalla purkillinen kermaviiliä, 1 rkl (Dijon-)sinappia, 1 tl valkoviinietikkaa, ½ tl suolaa, ½ tl sokeria ja 1 tl kuivattua salviaa.

Feta-pinaattipiiras

Pitkän ja intensiivisen ystäväillanvieton lomaan päätin tehdä takuuvarman kasvisklassikon, välimerellisen fetapiiraan. Tämän ohjeen jippo on pohjaan leivottu porkkanasose, joka Pirkan ruokalehden ohjeessa on tietysti brändin omaa, valmiissa putkiloissa myytävää sosetta. Koska köyhäilen kokkailuissani aina kun mahdollista ja porkkanasoseen keittäminen on melkoisen vaivatonta, porisutin ja survoin pohjaa varten kolme porkkanaa ihan itse valmissoseen sijaan. Me kolme linjojamme kyttävää naista saimme piirakan kuin varkain hupenemaan neljäsosaan illan kuluessa, joten väittäisin tällä suolaisella olevan taatun suosion tilanteessa kuin tilanteessa! ;)

Porkkanainen feta-pinaattipiiras

Pohja
3 porkkanaa
50 g margariinia
2 ½ dl (täysjyvä)vehnäjauhoja
1 dl ruisjauhoja

Ennen juustokuorrutusta.

1 tl leivinjauhetta
½ tl suolaa

Täyte
1 ps pakastepinaattia
1 tetra fetaa
½ tlk aurinkokuivattuja tomaatteja kuutioina
1 isohko punasipuli
2-3 valkosipulinkynttä
1 kananmuna
1 tl oreganoa


Pinnalle
3 isoa tomaattia
1½-2 dl juustoraastetta

Aloita kuorimalla ja paloittelemalla krouvin kokoisiksi paloiksi porkkanat. Kiehuta porkkanoita pienessä kasarissa vartin verran, kunnes palat ovat läpikotaisin pehmeitä. Kaada vesi kattilasta kulhoon ja soseuta porkkanat sauvasekoittimella. Ohenna sosetta keitinvedellä sen verran, että saat vauvanruuan paksuista sosetta.

Jatka täytteestä. Sulata pinaatti, kuutioi feta hyvin pieneksi ja sekoita nämä kaksi samaan kulhoon. Lisää joukkoon aurinkokuivatun tomaatin kuutiot, pieneksi hakkelukseksi pilkottu sipuli ja puristetut valkosipulinkynnet. Lisää vielä muna ja yrtit ja sekoita varoen tasaiseksi, jottei feta mössöydy ihan totaalisesti.

Tee lopuksi pohja sekoittamalla ensin erillisessä astiassa kuivat aineet keskenään. Lisää porkkanasoseen joukkoon jauhoseos ja sulatettu margariini huolellisesti sekoittaen. Kippaa taikina voideltuun piirasvuokaan. Taikinasta tulee melko löysää, joten helpottaakseen sen levittämistä vuuan pohjalle ja reunoille kannattaa kostuttaa käsiä vedellä! Levitä pohjan päälle täyte ja tasoita. Viipaloi vielä tomaatit, asettele ne piiraan päälle ja ripottele pinnalle tasaisesti juustoraastetta. Paista 200 asteessa n. 40 minuuttia.

Mustikka-valkosuklaatryffelikakku

Tämä kakku on hitusen vajaa 23-vuotiaan elämäni varmasti tärkein ja merkittävin leivonnainen ja yleensäkin käsityötekele: yhden harjoittelukappaleen lisäksi puursin kakkuja yhteensä neljä kappaletta ja kulutin tunteja ja tunteja rassatessani aivojani ohjeeseen liittyvien kommervenkkien kanssa. Löysin itseni hollaamasta äidiltäni pikkusiskoni rippijuhlien kakkumaakarin pestiä jo ennen, kun olin tarkemmin edes miettinyt, mihin taikinaan olinkaan taas upottamassa käpälöitäni. Kehitystyö tuotti kuitenkin tulosta, ja sinikirjavan muotopuolesta esikoisesta sukeutui melko salonkikelpoisia yksilöitä. Tiukka makuraati eli koko liuta sukulaisia nyökytteli tyytyväisenä haukkana mielipiteitä tarkkailevalle leipurille: erityisesti valkosuklaatryffeli kakun päällä keräsi kehuja.

Vaikka lukeudun enemmän fantasiakakkujen ihastuksensekaisiin kauhistelijoihin kuin marsipaanimuovailijoihin, olin silti innoissani mahdollisuudesta kokeilla vihdoin jotakin vuosi sitten hankkimastani Ulla Svenskin kakkukirjasta Unelmakakut. Koska olin leipomassa a) perinteellisiin sukujuhliin ja  b) useamman kakun kerralla, en edes harkinnut maalatulla sokerimassalla päällystettyjä kreemiunelmia tai koko kavalkadia marsipaarifiguureja kakun päällä keikkumassa. Pikkusiskoni juhlamekko oli liila, ja pöytiin oltiin niinikään kattamassa purppuraa, joten siskon plärättyä kirjasta mustikka-valkosuklaatryffelikakun totesin sen sopivan myös värikoodiin nakutetusti.

Ensimmäiseen versioon kokeilin Svenskin kirjasta löytyvää suklaalehtikoristelua, joka on luonnollisuudessaan tyrmäävän kaunis, mutta kovin suuritöinen. Pestyt ja liotetut ruusunlehdet maalataan nurjalta puolelta pensselillä yhtä päältä suklaisiksi, kovetetaan pakastimessa ja repäistään irti muotistaan. Tuloksena on autenttisen mallisia suklaalehdyköitä. Päädyin varsinaisissa juhlakakuissa kuitenkin itsetehtyihin marsipaaniruusuihin ja -ristiin, jonka nauha on tehty valkoisista sokerihelmistä. Varsinkin ruusujen pyörittely oli mahdottoman hauskaa puuhaa; suosittelen kaikille hupsuun näpertelyyn haksahtaneille!

Alla oleva ohje on kermareunustetulle, siskoni juhlissa tarjoillulle kakulle. Svenskin kirjassa olevaa ohjetta päädyin muokkaamaan tuskaisen harjoituskierroksen päätteeksi, sillä täysin suklaakuorrutettu kakku oli todella vaativa toteuttaa siististi. Suklaakuorrutus valui holtittomasti huolellisen jäähdyttämisen jälkeenkin, jolloin pohjamuruja tarttui päälle kaapimaani valuneeseen suklaaseen ja kirjava lopputulos oli valmis. Tryffelin kanssa kannattaa siis toimia kuten kinuskilla kuorrutettaessa: hissukseen, spiraalimaisella liikkeellä kaataen, kunnes koko kansi on suklaassa, mutta kuorrutus ei ole kovin valtoimenaan valunut yli laitojen. Päädyin myös Svenskin ohjeesta poiketen leikkamaan kakkupohjan kolmeen osaan kahden sijaan: kerrokset ovat ohuita, mutta täyte pääsee paremmin oikeuksiinsa, kun välissä on ohuita ja meheviä sokerikakkukerroksia.

Mustikka-valkosuklaatryffelikakku

Ensimmäinen versio.

Pohja
 4 munaa
1 ½ dl sokeria
1 ½ dl vehnäjauhoja
½ dl perunajauhoja
½ tl leivinjauhetta

Kostutus
2 dl vaniljasokerilla maustettua maitoa

Täyte
4 dl vispikermaa
200 g maitorahkaa
200 g Philadelphiaa (maust. tuorejuustoa)
200 g mustikoita
2 dl sokeria
2 tl vaniljasokeria
½-1 dl mustikoista valuvaa mehua
10 liivatelehteä

Kuorrutus
160 g valkosuklaata
½ dl kermaa

Pursotukseen
4 dl kermaa
hyppysellinen vaniljasokeria

Koristeluun
marsipaaniruusuja, -lehtiä ja -risti sekä sokerihelmiä TAI
suklaaströsseleitä ja suklaalehtiä







Vatkaa huolellisesti munat ja sokeri vaahdoksi - vaahto on sopivaa, kun pisara pysyy sormenpäässä valumatta. Sekoita keskenään jauhot ja leivinjauhe, sihtaa varovasti vaahtoon ja sekoita kevyelti. Varo kopistamasta kulhoa, jottei vaahto laske! Kaada taikina voideltuun ja korppujauhotettuun vuokaan ja paista 175 asteessa n. 40 minuuttia. Jäähdytä huolella: valmista pohja mieluiten edellisenä päivänä; silloin se murenee vähemmän leikattaessa.

Laita täytettä varten liivatelehdet pehmenemään kylmään veteen. Vaahdota kerma ja sekoita toisessa kulhossa vatkaimella keskenään tuorejuusto ja rahka, jotka lisäät kermavaahdon joukkoon. Valuta pakastemustikoista suurin liemi pois esim. lämmittämällä niitä hetki mikroaaltouunissa. Ota mehu talteen ja lisää marjat täytteeseen. Mausta täyte sokereilla. Maistele, sillä marjoista riippuen täyte ei välttämättä tarvitse täyttä kahta desilitraa sokeria.
Purista pehmenneet liivatteet kuiviksi ja liota ne kuumentamaasi mustikkamehuun - voit jatkaa sitä vedellä, jos mehua irtoaa kovin vähän. Jäähdytä hieman liivateseosta ja kaada se lopulta ohuena norona täytteeseen, jota samalla sekoitat.

Leikkaa pohja kolmeen yhtä leveään osaan. Aseta alimmainen irtopohjavuuan pohjalle leivinpaperin päälle ja asettele vuuan reunoille kelmua. Kostuta alapohja maidolla ja kaada päälle puolet täytteestä. Aseta päälle seuraava pohja, kostuta ja kaada päälle loput täytteestä. Kostuta päälimmäistä kakkukerrosta vain niukalti. Kääri päälle kelmua ja tyrkkää jääkaappiin hyytymään ainakin muutamaksi tunniksi, mieluiten seuraavaan päivään.

Valmista kuorrutus pilkkomalla pinnoitettuun kasariin suklaa ja kaatamalla joukkoon kerma. Hämmennä matalalla lämpötilalla, kunnes suklaa sulaa ja seos on tasaista. Anna tryffelin jäähtyä inasen. Valuta kuorrutus rauhallisella kaadolla tarjoiluvadille siirtämäsi kakun pinnalle spiraalimaisesti; aloittaen keskeltä, päätyen reunoille. Kuorrutusta valuu laitojen yli, joten nostele sitä varovaisesti reunoille. Varo kuitenkin koskemasta enää kakun "kattokerrokseen", jottei siitä tule epätasaista. Vaahdota vielä kerma ja mausta se tujauksella vaniljasokeria. Pursota kerma reunoille ja asettele jähmettyneen päällisen päälle haluamasi koristeet.

Umpivihreä kesäkeitto

Ruuanlaitto ei kai saisi olla poliittista. No, tänään se on. Siinä määrin poissa tolaltani olen yhä eilisen vaali-illan huipentumasta ja äärioikeistolaisuuden vyörystä Arkadianmäelle. Jos mietittäisiin poliittista kenttää ruuanlaiton kautta, mitä ruoka-ainetta murskajytkyn kokeneet perussuomalaiset mahtaisivat edustaa? Jos saan olla hiukan karkea ja yleistää, liittäisin melko kivutta persuplakaatin kylkeen muhkean, punertavan grillimakkaran. Olkoon tämä seuraava ruokaohje siis vastavoima persuille ja samalla kunnianosoitukseni sinne toiselle laidalle. Minun mahdollinen matkani barrikadeille alkoi tästä kattilallisesta. ;)

Joten, arvon naiset ja herrat, jättikattilallinen umpivihreää kesäkeittoa höystettynä yhdellä sun toisella kasvimaan kakaralla ja kruunattuna kevätsipulisulatejuustolla, olkaa hyvä!

1 kukkakaali
3 pienehköä porkkanaa
1 puolikas lanttu
½ kokonainen lehtiselleri
1 kesäkurpitsa
1 ps pakastepinaattia
1 ps pakasteherneitä
8 dl vettä
10 maustepippuria
4 dl maitoa
2 rkl vehnäjauhoja
150 g kevätsipulisulatejuustoa
1½ tl suolaa
1 tl sokeria
1 ruukku persiljaa hienonnettuna


Huuhtele kasvikset; pieni kukkakaali, kuori ja viipaloi porkkanat ja kuutioi lanttu. Mittaa kattilaan vesi, lisää maustepippurit ja vihannekset pataan porisemaan n. 5 minuutiksi. Huuhtele sillä välin huolella sellerinvarret ja pieni ne viipaleiksi. Pese ja lohko myös kesäkurpitsa ja lisää kattilaan yhdessä pinaatin ja herneiden kanssa. Kypsennä virkeällä porinalla vartin verran. Vispaa maidon joukkoon vehnäjauhot ja kaada ohuena norona kattilaan. Lisää myös sulatejuusto nokareina ja anna hautua vielä muutama minuutti, jotta kaikki vihannekset ovat kypsiä. Viimeistele liemi sokerilla, hitusella suolaa ja silputulla persiljalla. Tarjoile hyvän raejuuston kera.

Kuningattaren ruudut

Oli jälleen se aika keväästä, jolloin uuttera ainejärjestönuori - tai tässä tapauksessa järjestönaavaparta - sai tilaisuuden ja velvollisuuden kantaa kortensa kekoon jauhopeukaloimalla myyjäisiin mahdollisimman läskin ja mehevän näköisen leivonnaisen. Niin, on lähes tutkitusti todistettu tosiasia, että mitä muhkeamman ja kalorikyllästetymmän näköinen on tekele, sitä takuuvarmemmin se kokonaisuudessaan häviää myyjäistiskistä puoleenpäivään mennessä nälkäisten opiskelijoiden ja professorien vatsoihin. Tämänkertaisen pellileivokseni valuvan lötkö päällinen takasi suosion. ;)

Löysin alkuperäisreseptin mainiosta Lunni leipoo-blogista. Pakastimestani kaivautui esiin ainoastaan yksi pieni rasiallinen kotipuutarhan vadelmia, joten jatkoin marjakimaraa viime syksynä poimimillani mustikoilla. Pohjan isoa leivinjauhemäärää ei kannata kummastella yhtä kulmien kurtistusta pidempään, sillä näin pohjasta tulee ilmava ja kuohkea. Sinistä ja punaista, tällä ohjeella syntyy siis kuningatarversio!

Kuningattaren ruudut (n. 30 palaa)


Pohja:
3 munaa
3 dl sokeria
200 g voita
8 dl vehnäjauhoja
1 rkl leivinjauhetta
4 dl maitoa
150 g (1-2 dl) pakastevadelmia
150 g (1-2 dl) pakastemustikoita

Kuorrutus:
200 g Philadelphia-tuorejuustoa
6 dl tomusokeria
1 rkl vaniljasokeria
150 g pehmeää voita


Pinnalle:
kookoshiutaleita

Vaahdota munat ja sokeri huolella kuohkeaksi - vaahto on sopivaa, kun tippa pysyy sormenpäässäsi valumatta. Yhdistä toisessa kulhossa jauhot ja leivinjauhe, siivilöi kuivat aineet varoen vuorotellen jäähtyneen voisulan kanssa. Kippaa lopuksi taikinaan maito kevyesti sekoitellen.

Vuoraa syvä uunivuoka leivinpaperilla ja kaada taikina siihen. Ripottele pinnalle jäiset marjat ja paista 200 asteessa n. 25 minuuttia. Anna valmiin pohjan jäähtyä rauhassa huoneenlämmössä.

Valmista päällinen sekoittamalla kaikki ainekset keskenään - saadaksesi kuohkean lopputuloksen kannattaa käyttää apuna sähkövatkainta. Kun kuorrutus on tasaista rakenteeltaan, levitä se pohjan päälle. Ripsottele pinnalle kevyelti kookoshiutaleita; voit käyttää myös strösseleitä tai vaikka valkosuklaaraastetta. Kun päällinen on inasen viileässä jähmettynyt, leikkaa paloiksi.

Vihreä kasvispannari

Mieleni tekisi melkein nimetä tämä pannukakku "kasvisprässiksi": niin vekkulilla tavalla uunista putkahtanut lopputulos muistutti puutarhurisiskoni muinoin koulutyönään keräämiä näytteitä kesäniityn väriloistosta, jotka littaantuivat painon alla kaksiulotteisen hauraaksi kokoelmaksi löydetyistä ja tunnistetuista lajeista. Tämä prässi oli tosin yksipuolisen vihreä, mutta herkullinen paitsi ulkonäöltään myös maultaan!

Vihreä kasvispannari

2 munaa
8 dl maitoa
2 dl (täysjyvä)vehnäjauhoja
2 dl sämpyläjauhoja
1 tl suolaa
1 valkosipulinkynsi
50 g rasvaa
1 dl pakastenokkosta/-pinaattia sulatettuna
1 pienehkö kesäkurpitsa
300 g parsakaalia
1 ruukku tuoretta korianteria
1 dl juustoraastetta

Päälle ripaus parmesan-juustoa

Riko kulhossa kananmunien rakenne, vispaa joukkoon puolet maidosta ja kaikki jauhot, suola sekä puristettu valkosipulinkynsi. Lisää loppu maito ja sulatettu pakastenokkossose. Jos käytät pinaattia, lisää lehdet vasta pannaritaikina pinnalle. Lisää lopuksi juustoraaste ja puolet sulatetusta rasvasta. Voitele loppurasvalla leivinpaperoitu korkeareunainen uunipelti ja kippaa taikina vuokaan.
Raasta kesäkurpitsa karkeaksi raasteeksi - itse käytin juustohöylää. Pieni parsakaali pikkuruisiksi kukinnoiksi ja pehmennä keittämällä pienessä kasarissa muutama minuutti. Huuhtele ja pätki korianteri. Ripottele kasvikset taikinan pinnalle ja paista 225 asteessa puolisen tuntia. Murustele pinnalle parmesania ja leikkaa jäähtyneenä paloiksi.

Jogurttiaateloitu juures-kikhernecurry

Vegetaristisesta tottumattomuudestani kertoo karusti se tosiasia, että joskus haahuillessani työ-/koulupäivän jälkeen marketin käytävillä maha mouruten, ilman paperista oikeaa kättäni eli kokoamaani reseptileikekirjaa tulee minun helposti väsättyä jotain sekalaista papupataa, joka syntyy muutamasta purkista kikherneitä ja kidneypapuja sekä pussillisesta pakastevihanneksia. Ei tällaisessakaan keitoksessa toki välttämättä mitään vikaa ole, mutta maailmassa on niin triljoonittain kiinnostavia reseptejä, että toivoisin voivani heiluttaa soppakauhaa mahdollisimman monen erilaisen ohjeen äärellä.

Tämä papupatamainen curry on kuitenkin hieman jalostetumpi versio arkipikaruuastani. Olen useammin kuin kerran tilannut intialaisessa tai nepalilaisessa ravintolassa kasviscurrya, jonka samettinen pehmeys ja ihana happamuus on jäänyt kangastelemaan mieleeni. Vasta tämän keitoksen ja sattuman kautta tajusin nuo padat aateloineen "salaisen" ainesosan: turkkilaisen, paksun maustamattoman jogurtin. Hapan maitotuote taittaa mausteisen voimakkuuden lempeästi, tästä ei papupata juuri parane!

Parantumattomana juuresfriikkinä oli tähänkin keitokseen tietysti ujutettava vähän porkkanaa ja lanttua. Pakastimeni viimeisen nokkosrasian käytin myös viherryttämään pataa - uutta hivenainepommisatoa odotellessa. ;)

Juures-kikhernecurry

2 rkl oliiviöljyä
2 sipulia
2 valkosipulinkynttä
1 tl juustokuminaa
1 tl jauhettua korianteria
1 tl kardemummaa
1 tl currya
ripaus chilijauhetta
1 tetra tomaattimurskaa
4 dl vettä
1 kasvisliemikuutio
2 porkkanaa
lohko lanttua
1 nippu parsakaalia
1 tlk kikherneitä
2 dl pakastenokkosta soseena tai pussillinen pakastepinaattia
3 dl turkkilaista jogurttia

Kuori ja hienonna sipulit. Kuullota sipuleita ison kasarin pohjalla kuumentamassasi öljytilkassa ja lisää mausteet huolellisesti sekoittaen. Kippaa joukkoon hautumaan tomaattimurska, vesi ja liemikuutio ja anna porista sillä välin, kun kuorit ja hienonnat juurekset pieniksi paloiksi sekä pilkot parsakaalin kukinnontyngiksi. Lisää juurekset ensin, parsakaalit vähän myöhemmin ja hauduta viittä vajaa kypsiksi miedolla lämmöllä - tähän menee parisenkymmentä minuuttia. Valuta ja huuhtele vielä kikherneet ja kumoa mukaan keitokseen yhdessä sulatetun nokkosen kanssa. Sekoita lopulta joukkoon jogurtti, mutta varo keittämästä pataa enää.

Appelsiini-vaniljajuustokakku

 

Olen vähän kyllästynyt hyydykekakkuihin. Murusteltuani Digestive-keksejä atomeiksi ja varsinkin liotettuani kymmeniä ja taas kymmeniä (ällöjä) liivatelehtiä venyvän pehmeiksi tulin siihen tulokseen, että jo riittää - leivon aidon, jenkkityylisen juustokakun, joka paistetaan uunissa kuohkeaksi. Ensimmäinen kokeiluni kolmisen viikkoa sitten oli kyllä jokseenkin kelvollisen makuinen, mutta kiireissäni siirsin kakun jäähtymään ulos pakkaseen ja se lässähti täysin muistuttaen ulkonäöltään lähinnä maksalaatikkoa... :D

Yksi harjoituskierros tuotti onneksi sentään tietotaitoa. Tästä kakusta voin tunnustaa olevani jo vähän ylpeä, sillä se muistuttaa erehdyttävästi alkuperäisreseptinsä, Yhteishyvän uusimman ruokalehden esikuvaa - ruokakuvaamisen kiiltolakkatodellisuudessa se lienee ihan kiitettävä saavutus. ;) Koska lähikaupastani ei löytynyt appelsiinituorejuustoa ja vannon muutenkin alkuperäisen Philadelphian nimeen juustokakuissa, sovelsin ohjetta melko roimalla kädellä. Ranskankerman korvasin vaniljarahkalla ja appelsiinin makua lisäilin tuorepuristetun appelsiinimehun muodossa.

Olin todella positiivisesti yllättynyt, miten vaivatonta tehdä ja varsinkin mainion makuista on uunissa paistettu juustokakku - lyö mennen tullen laudalta hytisevät liivatesiskonsa!

Appelsiini-vaniljajuustokakku

Pohja:
150 g margariinia
3 rkl sokeria
1 kananmuna
3½ dl vehnäjauhoja

Täyte:
2 rs maustamatonta tuorejuustoa
(Itse käytin täysrasvaista Philadelphiaa)
2 appelsiinin mehu puristettuna
1 prk vaniljarahkaa
4 kananmunaa
1 dl sokeria
2 tl vaniljasokeria
3 rkl perunajauhoja

Aloita voitelemalla irtopohjavuuan reunat ja pingottamalla pohjalle leivinpaperi. Valmista pohjataikina vaahdottamalla sähkövatkaimella margariini ja sokeri kevyelti vaahdoksi. Lisää muna ja vispaa vielä hetki. Sekoittele varovammin lopuksi joukkoon jauhot. Painele taikina vuuan pohjalle ja reunoille: kaulimalla ensin taikina pyöryläksi tasainen levitys saattaa olla helpompaa.

Notkista tuorejuusto kulhossa ja lisää joukkoon puristettu appelsiinimehu. Mittaa joukkoon muut täytteen ainekset ja sekoita huolellisesti tasaiseksi. Kaada täyte pohjan päälle ja paista kaakku 175 asteessa 50 minuuttia. Anna kakun vetäytyä rauhassa ennen tarjoilua - parhaimmillaan se on lähes viileänä ja vasta seuraavana päivänä.

Sieni-kasvishyrrät

Käsityöjaoksemme kokoontuminen luonani antoi minulle jälleen mieltä kipristelevän tilaisuuden hyysätä muita ja plärätä läpi kokeilemattomia reseptejä keittokirjoista. Alunperin äitini kirjahyllystä ahkerasti pihistetystä ja myöhemmin ihan omaksi luovutetusta Kaarina Roinisen mainiosta keittokirjasta "Maukasta ruokaa kotikeittiöstä" löytyi kutkuttavan oloinen Sieni-kasviskierteiden ohje. Pakkaseni uumenista löytyi vielä yksi rasiallinen syksyn kangas- ja karvarouskusatoa, mutta toki nämä hyrrät voi täyttää herkkusienilläkin. Vieroksun siinä määrin yletöntä puhdistetuilla vehnäjauhoilla sohlaamista, että korvasin desin ja desin jauhoista ruisjauhoilla sekä grahamjauhoilla - maku muistuttikin selvästi enemmän piirasmaista leipää kuin pullaa. ;) Tuore persilja on ohjeessa ihan ehdoton, sitä ei kannata korvata kuivatulla!

Sieni-kasvishyrrät

Taikina:
2 ½ dl kädenlämpöistä vettä
25 g hiivaa
1 tl suolaa
1 dl kauraleseitä
½ tl valkosipulijauhetta
1 dl grahamjauhoja
1 dl ruisjauhoja
3-3½ dl vehnäjauhoja
½ dl öljyä


Täyte:
2 dl ruskistettuja sieniä
1 iso sipuli
3 porkkanaa
1 ruukku persiljaa
½ tl suolaa
rouhaisu mustapippuria myllystä
2 dl juustoraastetta

Voiteluun munaa, pinnalle seesaminsiemeniä.

Mittaa kulhoon hanasta kädenlämpöistä vettä, murusta ja liuota hiiva siihen. Lisää suola, leseet ja valkosipulijauhe. Sekoittele taikinaan aluksi nuolijalla jauhot, ja öljyn lisäämisen jälkeen tyrkkää kädet seokseen alustaaksesi huolella loput jauhot. Kohota taikina rauhassa lämpimässä paikassa.

Valmista täyte hienontamalla sipulit ja kuorimalla ynnä raastamalla porkkanat. Pehmennä kasviksia ja sieniä tilkassa öljyä. Siirrä pois liedeltä, mausta ja lisää hieman jäähtyneeseen seokseen persiljasilppu. Kauli kohonnut taikina suorakaiteen muotoiseksi levyksi ja levitä tasaisesti täyte sen pinnalle - yläosaan kannattaa jättää pieni täytteetön kaistale, jottei sisällys pursua rullattaessa ulos. Ripottele vielä pinnalle juustoraaste ja rullaa alhaalta alkaen levy kääretorttutyyliin. Leikkaa rulla kolmen sentin paloiksi ja siirrä ne pellille lappeelleen, leikkauspinta ylöspäin. Voitele hyrrät vielä kevyesti munalla ja ripottele pinnalle seesaminsiemeniä. Paista 15 minuuttia 225 asteessa.

Tyylillä köyhäilevä papusoppa

 

Helsingin Sanomien ruokasivuilla oli taannoin ihana pieni kainalojuttu, jossa hifistelygastronomiaan ja huippuviineihin parkkiintunut ruokatoimittaja paljasti nerokkaan arkiruokapelastuksensa nimeltä "Tomaatti-papukeitto". Vaikka tutkinkin ruokasivut aina huolella, on minua jo tovin ärsyttänyt niiden paikoittainen etääntyneisyys meistä tavallisista ruuanlaittajista, joille villisikapaisti tai koostumukseltaan täydellinen paté eivät tarjoa kovin suurta inspiraatiota ruuanlaittoon. Tämä keitto oli kuitenkin kuvattu nokkelasti säilykepurkissa ja toimittaja muisti sekä kuvatekstissä että reseptissä mainita, miten mahdottoman huokea, mutta erinomainen soppa tässä onkaan. Tammikuussahan tunnetusti kuuluu kiristellä säkin suuta ja kukkaronnyörejä, joten minäkin päätin virittäytyä jälleen nälkäpäivätunnelmiin ja saksin reseptin lehdestä talteen.

Alkuperäiseen reseptiin lisäsin yhden sipulin, sillä sellainen jääkaapista löytyi ja mieleni teki. Lisäksi lorautin huoletta melkein etikoitunutta laatikkoviinijämääni kattilaan: punkun ja tomaattimurskan yhdistelmä ei koskaan petä ja etikkainen maku häviää haudutettaessa. Koska kikherneet ovat mielestäni parempia kuin valkoiset pavut, vaihdoin toisen purkin niihin, mutta keiton voi tehdä myös kahdesta tomaattikastike-valkopapupurnukasta.

Tästä reseptistä taisi tulla minunkin uusi leijonannälkäisten arki-iltojeni pelastaja: keitto porisee valmiiksi puolessa tunnissa ja mitään varsinaista pilkkomistakaan ei tarvita: riittää, kun viitsii linkuttaa purkkikaupalla tölkkejä auki. ;)

Tomaatti-papusoppa

2 rkl oliiviöljyä

2 tl currya
2 tl paprikajauhetta
2 tl jauhettua inkivääriä
1 tl rakuunaa
ripaus chiliä

1 isohko sipuli

2 tlk tomaattimurskaa

½ dl punaviiniä

1 tlk valkoisia papuja

1 tlk kikherneitä

2 dl ruokakermaa
(suolaa)

Tarjoiluun raejuustoa ja hyvää leipää.

Kuumenna oliiviöljy kattilassa pirskahtelevaksi ja lisää ripeällä tahdilla mausteet. Sekoita huolella ja jatkuvasti, etteivät mausteet pala pohjaan - lämpötilaa kannattaa myös laskea välittömästi öljyn kiehuessa. Lisää hetken kuluttua hienoksi hakkelukseksi pilkottu sipuli ja sekoittele huolella. Lisää sitten tomaattimurska ynnä viini ja kuumenna kiehuvaksi. Kun olet hauduttanut keitosta tarpeeksi, ota kattila liedeltä ja soseuta soppa sauvasekoittimella hienojakoiseksi. Kaada joukkoon lopuksi pavut ja kerma, sekoita ja kiehauta. Mikäli keitto on makuusi suolatonta, varista joukkoon vielä hitunen suolaa.

Linssi-kasvis-pastavuoka

Tänäisen köökkitekeleeni taustatarina on tuttuakin tutumpi: tiedossa on päivä omassa yksiöyksinäisyydessä yöpöydällä mulkoilevien tenttikirjojen vuoksi. Jotain hyvää, suhteellisen simppeliä ja tietysti mielellään edullista purtavaa olisi siis saatava virkistämään tieteellisiä faktoja ahmivan opiskelijan tomumajaa.

Olen jo pitkään yrittänyt saada luovilla tavoilla kulutettua kuiva-ainekaappini massiivisia pastavarastoja. Kekoa olen koonnut aina Ranskan Alppeja myöten ("Ei Suomesta varmasti saa tricolor-jättisimpukkapastaa, eihän!") ja paikoin pussiröykkiöt ovat tulla syliin kaappia penkoessani, joten päätin tänään hieman keventää kuormaa tekemällä pastavuokaa. Löysin Google-rundin päätteeksi taas uuden, hienon blogi-tuttavuuden, Chocochilin, jonka kattavien vegaanireseptivalikoimien uumenista paljastui juuri passelisti minun kaappivalikoimiini soveltuva linssi-pastavuoka. Artisokansydämiä en tosin uskonut lähi-Salestani löytyvän, joten korvasin ne puna- ja purjosipulilla, paprikalla ja kapriksilla. Vuuan päälle ja väliin raastoin punaleima emmentalia, joka antoi voimakkuudellaan mukavasti makua.

Ja kyllä, sain mitä tilasin: melko nopeasti valmistuvan ja muhkean mehevän vuuan, josta syödä koko loppuviikko!


Linssi-kasvis-pastavuoka

n. 150 g (täysjyvä)pastaa
(minulla oli "Chifferi Rigati"-luomumakaroneja)
1 isohko sipuli
1 punasipuli
1 pienehkö purjo
3 valkosipulin kynttä
1 punainen paprika
2 dl punaisia linssejä
1 prk kapriksia
500 g tomaattimurskaa
1 dl punaviiniä
1 kasvisliemikuutio
1 tl ranskalaisia yrttejä
rouhaisu mustapippuria myllystä
n. 50 g emmental-juustoraastetta
oliiviöljyä pannulle & vuoan voiteluun


Ryhdy ensin kasvisten pilkkomispuuhiin: kuori ja hienonna sipulit pieneksi hakkelukseksi, kuori ja purista tai hienonna valkosipulinkynnet. Pese, puhdista ja kuutio paprika. Pese huolellisesti varsinkin latvapuolesta purjo ja halkaise ynnä hienonna se. Kuumenna öljy pannulla ja kippaa ensiksi kuullottumaan kaikki sipulit (kelta-, valko-, puna- sekä purjosipulit). Kun sipulit ovat hieman päivettyneet, lisää joukkoon paprikakuutiot.


Anna tiristä hetki ja huuhtele sillä välin muutamaan otteeseen linssit. Kaada ne joukkoon ja lisää välittömästi tomaattimurska, punaviini sekä kaprikset. Sekoittele tasaiseksi ja asettele joukkoon vielä sulamaan kasvisliemikuutio. Linssit turpoavat ja imevät vettä kypsyessään, joten lisäile muutaman minuutin välein desin verran vettä kerrallaan, kunnes linssit tuntuvat kypsiltä - tähän menee n. 10 minuuttia. Mausta pannu vielä yrteillä ja pippurilla ja napsauta levy pois.


Raasta vielä juusto ja keitä pasta runsaassa, suolalla maustetussa vedessä al denteksi. Voitele kevyesti laakea uunivuoka ja lado sitten kerroksittain pastaa, juustoraastetta ja kasviskastiketta niin, että aloitat kastikkeesta ja päälimmäiseksi tulee juustoraastehuntu. Muhevoita vuokaa vielä uunissa 175 asteessa 15-20 minuuttia, kunnes juusto on saanut viehkon, vaaleanruskean värityksen.


Kuten kaikki uunivuuat, tämäkin on ihan yhtä hyvää - jollei jopa parempaa - vielä seuraavana ja sitä seuraavanakin päivänä. ;)

Kolmen sipulin piiras

 

Olen harvaan ruoka-aineeseen yhtä retkussa kuin sipuliin. Sipuli tulee kuitenkin häpeällisen usein unohdettua ruuanlaitossa tavallaan sivurooliin. Vaikka tätä kotikokin itkettäjää piileksii lähes jokaisen pataruuan, piiraan tai keiton uumenissa, kirjataan aniharvoin ohjeen nimeen, kunniapaikalle sana "sipuli". Tavallinen keltasipuli tietysti on maultaan melko mieto, ja valkosipuli höystää nykyään aivan arkisimpiakin ruokiamme, joten nämä pyörylät jäävät varsin luonnollisistakin syistä valokeilan ulottumattomiin. Kuvaavinta mielestäni kuitenkin on, että nimenomaan sipuli loistaa poissaolollaan usein, jos mausta tuntuu puuttuvan jotain olennaista. ;)

Vaan nyt! Tämä resepti on ylistyslaulu sipulille. Olen koonnut siihen kaikki kotikeittiöni suosikkisipulit ja ne todella pääsivät Härkäpapua sarvista-kirjan mainiossa ohjeessa oikeuksiinsa. Piiraan ulkomuotokin on hykerryttävän sipulinen ja maku suorastaan hypnoottisen, sipulisen makea. Ruokavieraanikin olivat ilmeisen tyytyväisiä makuun, sillä piirasta kehotettiin lähettämään jälkijunassa vielä santsipala... Koska pohjaan tulee sekä vehnäjauhoja (itse käytin vielä täysjyväversiota), että ruisjauhoja, on tämä täyttävyydessään ja kuituisuudessaan piirakka paikallaan myös ihan lounaspöytään. Itse katoinkin oheen vihersalaatin rucolatäydennyksellä.

Kolmen sipulin piiras

Pohja:
30 g hiivaa

1 ½ dl vettä
½ tl suolaa
1 dl ruisjauhoja
2 ½ dl (täysjyvä) vehnäjauhoja
2 rkl öljyä

Täyte:
2 isohkoa keltasipulia
2 pienempää punasipulia
3-5 valkosipulin kynttä
3 rkl öljyä
1 tl sokeria
1 tl suolaa
1 tl paprikajauhetta
1 tl kuivattua timjamia
myllystä rouhaisu mustapippuria
½ dl vehnäjauhoja
2 dl ruokakermaa

Täyte kannattaa valmistaa ensin. Kuori ja hienonna sipulit; palat saavat jäädä suhteellisen krouveiksikin. Kuori ja puserra tai hienonna myös valkosipuli. Kuumenna öljy pannussa ja kuullota sipuleita kevyesti yhdessä sokerin, paprikajauheen ja suolan kanssa. Kun sipulit ovat suunnilleen pehmeitä, napsauta tuli pois liedeltä ja jäähdytä. Lisää sitten täytteen loput ainekset.

Liuota pohjaa varten hiiva kädenlämpöiseen veteen. Lisää ensin suola, jotta se sekoittuu taikinaan tasaisesti ja kopsuttele sitten kulhoon desi kerrallaan myös jauhot. Kädet kannattaa suosiolla tyrkätä taikinaan viimeistään ennen viimeistä jauhodesillistä. Alusta taikinaa ronskein ottein - mitä enemmän ilmaa, sitä muhkeammin taikina kohoaa. Mittaa joukkoon alustamisen loppuvaiheessa myös öljy.

Voitele piirasvuoka ja kippaa taikina vuokaan. Muotoile jauhotetuin tai kostutetuin käsin taikina vuoan pohjalle ja reunoille tasaiseksi pohjaksi ja anna kohota rauhassa, liinan alla. Pistele kohonnut pohja haarukalla ja kaada täyte tasaisesti päälle. Paista 200 asteessa n. 30 minuuttia.